Logi No:2  29.11 Sattuma vai johdatus

 Uskoni mukaan molemmat, sattuma sekä  johdatus, ohjaavat elämäämme. Elämän suurissa risteyskohdissa tai ratkaisuissa johdatus ohjaa meidät oikealle tielle, mikäli tärkein pyrkimyksemme on palvella yhteiskuntaa ja rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Vastaavasti,  jos tavoitteemme ovat etupäässä itsekkäitäomanhyväntavoittelua、 johdatus ei puutu valinnan tekoon.

 Elämän vaellukseen sisältyy myös sattumia, joista jotkut ovat onnea tuottavia, toiset taas vähemmän mieluisia.

 Minä uskon että oma suojelusenkelini varjelee minua ja auttaa tekemään oikean ratkaisun. Suojelusenkelini saattaa ilmestyä viereeni myös jonkun ihmisen hahmossa. Selvimmin olen tuntenut sen kahdessa tapauksessa Japanissa oloni aikana.

Vajaa vuosi Japaniin saapumiseni jälkeen yliopisto-opiskelija Junnichiro Okura ilmestyi asuntomme ovelle ja pyysi opettamaan hänelle suomea. Vastapainoksi hän tarjoutui opettamaan minulle japania ja auttamaan minua Japaniin sopeutumisessa.

Kahden vuoden aikana tutustuin hänen avullaan japanilaiseen elämänmuotoon, ajatteluun ja kulttuuriin. Uskon vakaasti että suojelusenkelini toimi monella tapaa hänen välityksellään.

Toisella kertaa suojelusenkelin apuolentona toimi tokiolainen politiikko Muneharu Wada. Hän saapui Yugawaraan tukemaan minua kaupunginvaltuuston vaaleissa vuonna 1992. Ilman hänen apuaan minun olisi ollut lähes mahdoton selviytyä vaalitaistelusta, johon minulla ei ollut ollenkaan kokemusta.

 Minä uskon siis suojelusenkelien olemassaoloon ja ohjaukseen elämässämme. Uskoni ei perustu yksinomaan omaan näkemykseeni. Vaikka kristinuskossa ei ole varsinaisesti määritelty onko jokaisella ihmisellä suojelusenkeli vai ei, uskomus esiintyy silti sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Siihen viitataan esimerkiksi Apostolien teoissa (Apt.12:15), ja Mt.18:10ssa, jonka mukaan ainakin lapsilla on omat suojelusenkelinsä.

Ensimmäinen kristitty teologi Honorius Autunlainen(kuoli 1151) sanoi että jokainen sielu saa suojelusenkelin sillä hetkellä, kun se sijoitetaan ruumiiseen.

 Nykyaikaisen katolisen uskon mukaan suojelusenkelit suojelevat ihmistä ja välittävät rukoukset Jumalalle.

 Monille suomalaisille on lapsuudesta tuttu ”Suojelusenkelilaulu” joka alkaa sanoilla ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie.”

 Usko suojelusenkelin olemassaoloon on auttanut minua uskomaan Jumalan johdatukseen, joka käytännössä toteutuu oman suojelusenkelini  välityksellä.

 Joskus ensi kertaa jonkun henkilön tavatessa tuntuu siltä että kohtaaminen ei voi olla pelkkä sattuma. Ennemmin tai myöhemmin tutustuminen johtaa ystävyyteen ja tai tiiviiseen yhteistyöhön, joka saa alkunsa tuosta ensitapaamisesta. Tekee mieli uskoa että tässäkin on suojelusenkelin sormi pelissä.

 Äkillinen onnettomuus tai sairastuminen voi myös osoittautua tuiki tarpeelliseksi ”elämän kouluksi”.

 Minä uskon myös jälleensyntymiseen, eli reinkarnatioon, joka tarkoittaa ihmisen sielun syntymistä kuoleman jälkeen uudelleen toisessa ruumiissa.

 World Values 2000-tutkimuksen mukaan suomalaisista jälleen- syntymiseen uskoo noin 22 prosenttia, joten minä olen yksi heistä.

 Jeesus opetti jälleensyntymistä hyvin selvästi. Mt.11:13-15 mukaan Jeesus kertoi Eliaan jälleensyntyneen Johannes Kastajan hahmossa. Johannes itse kielsi olevansa Elias, mutta se johtui siitä että ihminen ei voi muistaa edellistä elämäänsä.

 Jälleensyntyminen on olennainen osa Intian kulttuurin elämänkatsomusta ja se esiintyy laajasti buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa vaikka sen muodot poikkevatkin toisistaan.

 Valtaosa japanilaisista uskoo sielun kuolemattomuuteen. Se on osasyy siihen että kuolleiden omaisten sieluista pidetään hyvää huolta uhraamalle heille päivittäin kotialttarin äärellä ja järjestämällä vainajille muistotilaisuuksia säännöllisin väliajoin

viidenkymmenen vuoden ajan. Vainajat kutsutaan vainajien ”obon juhlaan” kolmeksi päivää heinäkuussa, ja haudoilla käydään säännöllisesti. Buddhalaisen uskomuksen mukaan kuolleen sielu vaeltaa maanpäällä 40 päivää ennenkuin siirtyy tuonelaan, eli tuonpuoleiseen maailmaan.

 Edellä kuvaamani omakohtaiset uskomukseni perustuvat Raamatun opetuksiin, joihin on sekoittunut vaikutteita itämaisista uskonnoista ja japanilaisten elämänkatsomuksista uskonnoista riippumatta. Olen edelleen tunnustava kristitty, mutta en voi enää uskoa kristinuskon ainutlaatuisuuteen. Uskoni mukaan jumala lähestyy meitä eri uskontojen välityksellä ja tämä vakaumukseni on tarjonnut minulle sielunrauhan ja valaistuksen jonka ansiosta voin nauttia minulle suoduista elinpäivistä kuolemaani saakka, ja tietoisuuden siitä että sieluni vaellus jatkuu uudessa muodossa kuolemani jälkeen.En pelkää kuolemaa koska se on vain  portti ikuiseen elämään.