Blogi No 12  Ystävämme Jaana ja Jussi

Jaana ja Jussi asuvat Ilomantsin pitäjässä Pohjois-Karjalassa ja siellä he viettävät todella luonnonläheistä elämää metsän keskellä. Heidän hirsitalonsa seisoo pienen järven rannalla heidän omassa 70 hehtaarin metsässään eikä lähettyvillä ei ole muita asuntoja. He saavat kalaa omasta järvestä, metsästävät hirviä ja muuta riistaa omasta metsästä, poimivat metsästä lakkoja, puolukoita, mustikoita ja sieniä, myös varastoon talveksi. He valmistavat  kesällä vastat vuoden tarpeisiin ja lähettävät myös meille joka syksy 40 vastaa kuivattuina lentopostissa.

Sachiko ja minä olemme vierailleet heidän kodissaan kotimaan lomilla useita kertoja etupäässä syksyllä, ja silloin poimimme yhdessä puolukoita ja tuomme niitä kymmenisen litraa mukanamme Japaniin.

Jaana vieraili ensimmäisen kerran luonamme Tokiossa heti senaattoriksi pääsyni jälkeen ja sen jälkeen hän on käynyt muutamia  kertoja myös kodissamme Kamakurassa. Jaana on sukulaisieluni nimenomaan luonnonläheisen elämänsä johdosta. Jussi, hänen aviomiehensä, ei ole vielä käynyt Japanissa, mutta tutustuimme häneen muutamia vuosia sitten heidän kodissaan. Jussi käy työssä Stora Enso firmassa Uimaharjussa jonne heiltä on matkaa noin 40 kilometriä.

Jaana on vaihtanut työpaikkaa aika usein ja viime vuoden syksyllä hän aloitti master-opinnot monimuotokoulutuksena, 2-4 päivää Joensuussa ja loput itsenäisesti. Aiheena johtaminen ja liiketalousosaaminen.

Nuorempana Jaana asui useita vuosia Japanissa ja oppi silloin puhumaan myös japania. Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa Japaniin on jatkunut ja syventynyt entisestään. Heidän kodissaan on myös tatamihuone ja runsaasti muistoesineitä Japanista.

Pidämme heihin jatkuvasti yhteyttä sähköpostin avulla ja lähetämme heille syksyisin jotain pientä Jaanan toivomusten mukaisesti kiitoksena vastoista.

He toivovat pääsevänsä lähiaikoina yhdessä matkalle Japaniin ja samalla vierailulle meidän luokse tänne Kamakuraan Mekin toivomme että heidän Japanin matkansa toteutuisi jo tänä vuonna

*******

Blogi No 11 Sören ystäväni

Sören Viktorsson on yksi sukulaissieluistani vaikka olemme tunteneet toisemme vasta vuoden ajan. Hän otti yhteyttä ensimmäisen kerran 2017 vuoden alussa ja kysyi voisiko tulla haastattelemaan minua Hufudstadsbladet lehteen Japanin matkansa yhteydessä. Hän kertoi lukeneensa Sinisilmäinen samurai kirjani ja kehui että oli pystynyt lukemaan sen ilman sanakirjaa. Suostuin oitis haastatteluun joka suoritettiin kotonamme 18.1.

Juttu ilmestyi HBL lehdessä 3.3, ja hän suomensi sen minulle myöhemmin koska olen unohtanut koulussa opiskelemani ruotsinkielen lähes kokonaan.

Ennen haastattelua tutustuin netin välityksellä hänen tarinaansa, jossa  minua kiinnosti erityisesti hänen toimittajatyönsä Suomessa, jossa hän on asunut vuodesta 1996 lähtien. Hän puhuu sujuvasti suomea mutta kirjoittaa juttuja pääasiassa ruotsinkielisiin lehtiin sekä Suomessa että Ruotsissa.

Hän on todellinen kielinero; hän puhuu sujuvasti suomen ja ruotsin lisäksi englantia, saksaa, venäjää,tsekkiä ja ranskaa, ja nykyään opiskelee ahkerasti nykykreikkaa.

Jo ensimmäisessä viestissään hän kutsui minua sukulaissielukseen erikoisesti siksi että molemmat olemme eläneet ja työskennelleet vieraassa maassa suuren osan elämästämme, minä Japanissa ja hän Suomessa. Je selviytyneet kunnialla kutsumustehtävästämme vieraalla maalla.

Minua on haastateltu lukuisia kertoja Japanissa ja Suomessa ja myös useisiin tiedoitusvälineisiin ympäri maailmaa. Mutta lähes poikkeuksetta yhteys haastattelijaan on päättynyt sen jälkeen kun juttu on ilmestynyt ja olen saanut sen luettavakseni.

Mutta niin ei käynyt Sörenin kohdalla. HBL:n lisäksi hän tarjosi minusta juttuja useisiin Ruotsinkielisiin lehtiin ja monest niistä julkaistiin viime vuoden kevään aikana. Niiden ja sukulaisieluuden johdosta olemme jatkaneet yhteydenpitoa sähköpostin välityksellä ja vaihtaneet kuulumisia puolin ja toisin.

Kerroin hänelle myös sairastumisestani virtsarakon syöpään, sen leikkauksesta ja voinnistani sen jälkeen. Leikkauksen jälkeen hän on useaan otteeseen kysellyt vointiani ja kertonut samalla omista sairauksistaan. Aivan hiljattain hän sairastui sokeritautiin ja yrittää nyt kovasti muuttaa elämäntapaansa terveellisemmäksi, vaikka tunnusti että punaviinistä luopuminen on ehkä kaikkein vaikeinta hänelle. Hän on nyt 61 vuotias ja asuu tällä hetkellä tilapäisesti Kreikassa koska sai stipendin nykykreikan opiskelua varten.

Omalta osaltani haluan jatkaa yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa hänen kanssaan, ja olen kiitollinen hänestä tuoreimpana sukulaisielunani.

*****

Blogi No 9  Luopioksi leimattuna

Viime syksynä saapui Suomesta Pirjo siskoltani kirje jossa hän arvosteli Sinisilmäinen samurai kirjaani mm. seuraavilla sanoilla:

”Sinun uskontokäsityksesi lienee monijumalainen. Mielestäni harhaoppinen. Kirjoitat myös valaistumisestasi. Se kuuluu käsitteenä buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen eikä ollenkaan kristinuskon käsitteisiin.

Rakas veljeni, en koskaan tule ymmärtämään valitsemaasi tietä, kunnioitan vain maallisessa mielessä sisuasi.”

Vastauskirjeessäni perustelin uskonkäsitystäni seuraavilla lauseilla:

Kiitoksia kirjani lukemisesta vaikka olet käsittänyt sen sanomaa joissakin kohdissa eritavalla kuin minä. Minun uskonkäsitys ei ole monijumalainen, luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa yhdyn yhdessä luettavaan uskontunnustukseen koko sydämisesti. Omasta mielestäni olen uskossa elävä ja tunnustava kristitty kuten olen ilmaissut kirjani monissa kohdin. Ehkä minulla on kuitenkin yhdessä mielessä erilainen uskonkäsitys kuin sinulla. Minä yritän ymmärtää myös muiden uskontojen sanomaa joka tarjoaa elämänsisältöä sadoille miljoonille ihmisille kaikkialla maailmassa, eikä minulla ole oikeutta tuomita heitä helvettiin. Uskon myös että Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä ja rukoilee heidän puolestaan vaikka he eivät sitä itse käsittäisikään. Olen aina korostanut sitä että usko Jumalaan sellaisena kuin Raamattu sitä opettaa on aina ollut minulle lähdevoimana ja auttanut minua selviytymään kaikista niistä tehtävistä jotka minulle on annettu. En kirjoita tästä tämän enempää koska tiedän että sinun on vaikea sitä käsittää koska olet asunut koko elämäsi ajan Suomessa pelkästään kristillisen kirkon vaikutuspiirissä.

Todennäköisesti Suomessa on ”uskovaisten” keskuudessa muitakin kristittyjä jotka pitävät minua luopiona koska haluan ymmärtää myös toisin ajattelevien uskonkäsityksiä.

Siskoni mainitsi että Elämä lehdessä oli ollut kirjastani arvostelu

jossa minua pidettiin monijumalaisena, mutta itse en ole tuota arvostelua nähnyt. Tähän saakka tietooni tullet arvostelut kirjastani ovat olleet pelkästään myönteisiä.

25 vuotta sitten, pyrkiessäni Yugawaran kaupunginvaltuustoon,

Sain siskoltani kirjeen jossa hän kehoitti minua luopumaan politiikkaan osallistumisesta seuraavin perustein:

”Paholaisella on suuri valta poliittisessa maailmassa. Liian monet politiikot ajattelevat vain omia etujaan ja tavoittelevat mainetta ja kunniaa.”

Olin kyllä tietoinen siitä että monet vakaamieliset suomalaiset uskovat pitävät politiikkaa likaisena pelinä, mutta siskoni asenne oli minulle silti yllätys.

Päätteeksi haluan kuitenkin korostaa sitä että suhteeni siskoon on säilynyt läheisenä näistä elämänkäsityksen eroavaisuuksista huolimatta.

*****

Blogi no 10  Sukulaissieluja

 

Minulla on vain muutamia ystäviä joita voin todella kutsua sukulaisieluikseni. Ystäviä, joille voin vapaasti avata sisimpäni.  Ystäviä jotka vastaavasti kertovat minulle iloistaan ja suruistaan tai mielipiteistään maailman tapahtumiin nähden.

Yksi heistä on nimeltään Shuji Sakawaki. Hän asuu vaimonsa kanssa täällä Kamakurassa, kymmenisen kilometriä meiltä kaupungin keskustassa. Tuttavuutemme alkoi siitä kun eräs ystäväni lähetti hänen luettavakseen Sinisilmäinen samurai kirjani japaninnoskäsikirjoituksen jonka olin kirjoittanut yhdessä Sachikon kanssa. Hän kiinnostui siitä kovasti ja tarjoutui hiomaan sitä ja etsimään sille sopivaa kustantajaa. Hän oli toiminut vuosikausia erään suuren japanilaisen kustantajan toimittajana mutta jäänyt jo muutama vuosi sitten varhaiseläkkeelle koska oli tympääntynyt kustantajan julkaisupolitiikkaan. Kerroin hänelle heti alkuun että olen kiitollinen tarjouksesta mutta en pysty rahallisesti korvaamaan hänen työtään. Hän lupasi tehdä kaiken vapaaehtoisesti.

Hänellä oli suhteita erääseen pieneen kustantajaan joka oli aikaisemmin kustantanut hänen kirjansa joka käsitteli yhden omalaatuisen erakon elämää ja runoja.

Siitä alkoi tiivis yhteistyömme jonka tuloksena japaninnos ilmestyi 20.12 nimellä “Mission” ,joka korostaa elämäntarinaani kutsumuksena jonka olen saanut Jumalalta. Merkillinen yhteensattuma oli se että tuona päivänä menin sairaalaan syöpäleikkausta varten joka suoritettiin onnistuneesti seuraavana päivänä.

Shuji hioi käsikirjoitustamme runsaan vuoden ajan ja tapasimme tuona aikana meidän kotona useita kertoja ja aina ennen tapaamista hän lähetti tekemänsä muutosehdotukset etukäteen luettavaksemme sähköpostin välityksellä Käsikirjoituksen hiomista varten hän luki lähes kaikki aikaisemmin ilmestyneet japaninkieliset kirjani ja kotisivullani julkaisemani uutiskirjeet  joita olin kirjoittanut runsaat viisisataa senaattorikaudellani. Niiden avulla hän lisäsi käsikirjoitukseen enemmän kuvausta toiminnastani senaattorina ja poisti kuvauksia japanin kulttuurista jotka ovat itsestään selvyyksiä japanilaisille lukijoille vaikka ne kiinnostavat kyllä suomalaisia lukijoita. Täten käsikirjoitus koki aika suuren uudistuksen ja olen siitä äärettömän kiitollinen. Tavatessamme hän haastatteli minua niiden johdosta ja kertoi niistä avoimesti myös omia mielipiteitään. Hänen oma elämänkatsomuksensa on hyvin kriittinen erityisesti Japanin hallituspuolueiden politiikkaa kohtaan, mutta samalla hän arvostaa ja kunnioittaa minun positiivista elämänasennettani ja jopa kadehtii siitä minua. Elämänasenteemme erilaisuudesta huolimatta pidän häntä sukulaisieluna koska voimme ilmaista toisillemme vapaasti omat mielipiteemme niitä arvostelematta

Seuraavassa blogissa haluan esitellä erään toisen sukulaissieluni.

Blogi No 8  Aoton syntymä

Tyttäremme Airi ja hänen Kochi aviomiehensä ovat toivoneet lasta jo runsaat kolme vuotta naimisiin menostaan lähtien. Airi on jo 41 vuotias joten ehtivät jo pelätä lapsettomaksi jäämistä. Koska raskaus ei onnistunut normaalilla menetelmällä he turvautuivat lopulta hedelmöityshoitoon. Usean yrityksen jälkeen vihdoin onnisti ja Airi tuli raskaaksi  ja synnytyksen laskettiin tapahtuvan tämän vuoden viimeisinä päivinä. Lääkärit halusivat kuitenkin nopeuttaa synnytystä noin viikolla ja ja terve poikavauva syntyi 23.12 Amerikan Ohio valtion Cincinnatin kaupungissa, jossa he ovat asuneet Kochin työkomennuksen johdosta tämän vuoden toukokuusta lähtien.

Mutta koska vauva ei suostunut tulemaan ulos vapaaehtoisesti oli turvauduttava keisarinleikkaukseen joka sujui hyvin.

Me olemme seuranneet raskauden etenemistä ja synnytyksen lähestymistä päivittäin instagramin välityksellä. Airi ja Kochi antoivat vauvalle nimeksi Aoto, jonka kanjit merkitsevät ilmassa leijuvaa kirkkautta (minun tulkintani mukaan)

Aoto on Sachikolle ja minulle toinen lapsenlapsi, ja minulle kahdeksas, kun

lasketaan mukaan Päivin, Jounin ja Sinin lapsetj oita on kuusi.

Nyt erakkona ja 77 vuoden ikäisenä en enää pyri vaikuttamaan tai ottamaan osaa maailman tapahtumiin, sen sijaan haluan seurata ja mahdollisuuksieni mukaan tukea lasteni ja heidän perheidensä elämää. Siitä riittää minulle iloa ja sisältöä elämään täällä Kamakuran kodissamme yhdessä Sachikon kanssa. Nyt kun syöpäkin osoittautui lievemmäksi kuin aluksi pelkäsin, voin kiittää myös syövän aiheuttamista murheista ja nähdä nekin Jumalan johdatuksena.

****

Mail this page