Blogi No 74  Meille kuuluu ihan hyvää

Tällä kertaa haluan kirjoittaa kuulumisia meidän perheestä johon lasken kuuluvaksi perheemme täällä Japanissa, Amerikassa ja Suomessa:

Tapio pääsi puolitoista vuotta sitten töihin pieneen maalausfirmaan ja nauttii työstään jossa he maalaavat etupäässä omakotitalojen ulkoseiniä. Firman toimisto on viiden kilometrin päässä ja hän kulkee työmatkat polkupyörällä.

Taekokin ajaa pyörällä kymmenen minuutin matkan hammaslääkäriin, jossa hän toimii lääkärin avustajana.

Heidän Meri tyttö aloitti kansakoulun keväällä ja hänellä on koulumatkaa kilometrin verran. Hänellä on runsaasti ystäviä joiden kanssa voi leikkiä lähistön leikkikentällä koulun jälkeen. Meri on meillä siihen saakka kun Taeko ja Tapio palaavat töistä. Meri käy pianotunneilla, tanssikerhossa ja luku-ja kirjoituskerhossa, kussakin kerran viikossa.

Airin perhe on asunut jo puolitoista vuotta Amerikan Cincinnatin kaupungissa Koichin työkomennuksen johodosta, ja heiltä saamme lähes päivittäin uutisia ja kuvia instagrammin välityksellä heidän Aoto pojastaan joka on nyt kymmenen kuukauden ikäinen ja opettelee jo kovasti kävelemään. Naimisiin menon jälkeen he toivoivat ja odottivat malttamattomasti vauvan syntymää ja lopulta odotus palkittiin.

Päivin  ja Jounin perheiltäkin saamme melko ahkeraan viestejä sähköpostilla, ja heilläkin tuntuu menevän ihan hyvin. Ensi sunnuntaina Jouni saapuu meille kolmeksi päivää ja odotamme innokkaina hänen tapaamista. Tino on nyt syksyn ajan vaihto oppilaana Naganon kaupungissa ja Jouni menee häntä tapaamaan meillä käynnin jälkeen.

Sinin perheeltä emme ole saaneet sähköpostia tänä vuonna vielä ollenkaan, mutta uskon että ”no news, good news.” pitää paikkansa heidänkin kohdalla. Tinon kertoman mukaan heilläkin menee hyvin, Yossi ja Daniel asuvat osittain Israelissa ja osittain Suomessa töiden ja opiskelun johdosta, ja se on hyvin ymmärrettävää.

Yhteydenpito ystäviin Suomessa on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, mutta Jaana lähetti jälleen tänä syksynä vastoja meille vuoden tarpeiksi ja samalla voimme vaihtaa kuulumisia muutenkin.

Juha ja Marimi pitävät yhteyttä ahkeraan, heiltä saimme vuosi sitten hapankorppuja vuoden tarpeiksi ja hiljattain kuulimme että he ovat tulossa ensi kesänä matkalle Japaniin ja silloin saamme heidät myös vieraiksemme tänne Luomukotiin.

Sachikolla ja minullakin menee edelleen ihan hyvin vaikka ikääntyminen aiheuttaakin terveyteen häiriötekijöitä, jotka pysyvät kuitenkin suhteellisen hyvin kurissa terveellisen ravinnon, liikunnan ja lääkityksen avulla. Iloitsen siitä että virtsarakon syöpäkin on ainakin toistaiseksi pysynyt poissa.

Sachiko hoitaa antaumuksella kotia, Meriä, minua, kasvitarhaa ja yhteyksiä yhteiskuntaan. Usein hän osallistuu myös kaupungin järjestämiin opiskelu- ja virkistystilaisuuksiin. Minä pysyttelen edelleen etupäässä kotosalla ja todella nautin erakkoelämästä, johon vaihteluksi riittävät yhteydet perheemme jäseniin kuten ylläolevasta ilmenee. Yhteiset päivittäiset sauvakävelyt, saunominen, ja luonto-ohjelmien seuraaminen televisiossa tarjoavat meille molemmille riittävästi vaihtelua vanhuuden päiviin. Kiitän Taivaan Isää siunauksesta, jonka hän on meille suonut ja toivon hartaasti että saamme edelleen nauttia tästä seesteisestä elämästä, niin kauan kuin meille on vielä elin päiviä jäljellä.

 

Blogi No 73 Positiivisen ministerin tarina

”Alex” Aleksander Stubbin omaelämäkerta on todella hyvin kerrottu katsaus lähimenneisyyden kotimaan ja kansainvälisen politiikan tapahtumiin ja kulisseihin. Se on samalla inhimillinen tarina huipulle etenemisestä ja sieltä putoamisesta. Se on kiinnostava kurkistus EU ytimeen kuin myös politiikan raadollisuuteen kotimaassa.

Stubb kertoo kokemuksistaan tunteella, itseään säästämättä ja avoimesti.

Stubbib menestyksen yhtenä salaisuutena on hänen säännöllinen ja kurinalainen elämäntapansa. Stubbin mukaan onnellinen elämä koostuu kuudesta osasta: kahdeksan tunnin uni, terveellinen ruokavalio, liikunta, biomekaniikka, yleinen terveys ja henkinen terveys. Hän viettää lähes kaikki vapaa ajat perheen kanssa ja urheilemalla. Ministeriaikanaankin hän osallistui kansainvälisiin maratoneihin ja triathloneihin, mutta viettää lomat perheensä kanssa niin usein kuin mahdollista.

Hän nauttii alkoholia hyvin rajoitetusti eikä mielellään osallistu työneuvotteluihin ilta kahdeksan jälkeen, ”koska silloin harkintakyky laskee ja tehdään huonoja päätöksiä.”

  Vuodesta 2008 alkaen hän toimi 3000 päivää ministerinä, ensin kolme vuotta ulkoasiainministerinä, seuraavaksi Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä, sen jälkeen valtiovarain ministerinä. Hän toimi myös Euroopan parlamentin jäsenenä, kansanedustajana, ja poliittisen uran loppuvaiheessa pääministerinä 2014-2015.  Euroopan investitointipankin varapääjohtajaksi hän siirtyi vuonna 2017 ja erosi samalla kansanedustajan asemasta.

Hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi 2014 ja pääministeriksi, koska kokoomus oli silloin Suomen suurin puolue eduskunnassa. Siitä alkoi hänen elämänsä hermoja raastava aika politiikkona.

Neljän puolueen hallituksen johtaminen on kenelle tahansa lähes ylivoimainen tehtävä.

Pääministerillä olostaan hän kirjoittaa mm. seuraavaa:

Hirveän harva haluaa, että Suomen pääministeri onnistuu. Pääministeri johtaa maata jossa suurin osa haluaa hänen epäonnistuvan.

En ole koskaan sanonut kenestäkään mitään pahaa ,mutta sain pian huomata että minusta sanottiin mitä tahansa. Annoin kaikkeni, silti kaikki nähdään negatiivisessa valossa.

Pääministerin elämä on yhtä kriisiä, ja kriisin keskellä ei koskaan pärjää yksin, jokainen tarvitsee apua ja tukea. Stubb kiittää siitä että hänellä oli aina ympärillään suuri  joukko luotettavia avustajia, perhe ja ystäviä, pääministerinä ollessaankin.

Tiedän omasta kokemuksesta että omaelämäkerran kirjoittaminen on todella vaikeaa. Sitä kirjoittaessa on suuri kiusaus antaa itsestään myönteisempi kuva kuin mitä todellisuudessa itsestään ajattelee.

Lukiessani Stubbin elämän alkuvaiheista minusta joskus tuntui että hän kehuu itseään liikaa ja vaikenee heikkouksistaan. Mutta myöhemmin hän kertoi avoimesti myös epäonnistumisistaan ja oli valmis tunnustamaan virheensä ja pystyi pyytämään niitä anteeksi.

Samalla tämä ”Alex” niminen kirja antoi minulla mielenkiintoista tietoa myös Suomen ja maailman politiikan viimeaikaisista tapahtumista.

 

Blogi No 71 Kuumalähdeterapiaa

 

Jälleen vietimme kaksi päivää kylpylähotellissa, huoneessa, jossa oli oma ”onsenrotenburo” huoneen parvekkeella, josta avautui rauhallinen metsämaisema hotellin puistoon. Tämä oli jo neljäs kerta nauttia onsenterapiasta hotellihuoneesta käsin, ja tämä on todella tehokas, (joskin suhteellisen kallis) tapa saada  rentouttavaa virkistystä sekä sielulle että keholle.

Tällä kertaa löysimme tarkoitukseen sopivan hotellin verrattain läheltä, Izun ylätasangolta, joka on suosittu virkistysalue lähellä merta. Pääsemme sinne junalla vajaassa kolmessa tunnissa.   Hotelli oli tyypillinen japanilainen ”ryokan”, mutta huoneessa oli myös alkovi jossa oli leveä vuode. Selkäkivun takia nukun mieluummin vuoteessa, mutta Sachiko nukkuu futonilla tatamilattialla.

Sekä illallinen että aamiainen tarjoiltiin huoneeseemme, joten emme ollenkaan tavanneet muita hotellivieraita, olimme täysin omassa rauhassa ensimmäisessä kerroksessa, kun taas muut huoneet olivat toisessa kerroksessa. Toisena päivänä kävimme tunnin sauvakävelyllä ja nautimme lounaan viihtyisässä lähistön kahvilassa.

Illallinen sisälsi lukuisia ruokalajeja ja oli niin runsas että söimme vatsan täyteen vaikka kotioloissa noudatamme kultaista ”vatsa vain 70% täyteen” ohjetta. Kuten aina kuumalähde matkan jälkeen, paino nousi kilon verran, mutta kokemuksesta tiedän että saan tuon ylimääräisen kilon pois dieetillä muutamassa päivässä.

Sachiko lähetti instagramilla Airille kuvia matkastamme ja kertoi samalla että tämänkertainen terapiamatkamme oli virtsarakko syöpäni lääkekuurin päättymisen kunniaksi, vaikka sen viimeinen hoitokerta on vasta ensi viikolla.

Istuimme kuumalähde ammeessa yhteensä 16 kertaa kahden vuorokauden aikana, noin 10-15 minuuttia kerralla lähes joka tunti. Vain illallisen ja aamiaisen jälkeen pidimme tunnin tauon että ruoka ehtii vähän asettua suolistossa ja vatsassa.

Kylpylähotellimme oli verrattain uusi, vasta kymmenen vuoden ikäinen, mutta meidän käyttämä huone oli rakennettu alakertaan vasta neljä vuotta sitten, joten se oli tosi siisti ja viihtyisä.

Myös palvelu oli loistoluokkaa, ehkä se johtui myös siitä että hotellin isäntä tiesi minusta etukäteen koska oli seurannut vaalitaistelujani ja toimintaani senaattorina. Annoimme hänelle muistoksi kirjani, jossa esittelen 12 suomalaisen elämää ja mielipiteitä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Yleensä haluamme löytää kuumalähdematkamme kohteeksi jonkun uuden alueen ja uuden majapaikan ja vain harvoin olen valintaan niin tyytyväinen että haluan samaan paikkaan uudestaan. Mutta tähän hotelliin olimme kaikinpuolin niin tyytyväisiä että haluamme mennä sinne uudestaan, nauttimaan kuumalähdeterapiasta tuossa samassa huoneessa. Kahden vuorokauden oleskelu tulee kuitenkin niin kalliiksi, että meillä on varaa siihen ehkä vain kaksi kertaa vuodessa. Joten ehkäpä menemme sinne toistamiseen keväällä kirsikan kukkien aikaan, koska Izun ylätasanko on myös kuuluisa kirsikan kukistaan.

Blogi No 72 Minulle uutta tietoa saamelaisista

Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen teos ”Saamelaisten mytologia” on matka saamelaisten esikristilliseen maailmankuvaan. Tämä teos on auttanut minua ymmärtämään saamelaisen alkuperäiskansan historiaa ja ikivanhaa kulttuuria.

Seuraavassa muutamia minulle tuoreita otteita tästä yli 600 sivua käsittävästä tietokirjasta.

Saamelaisia asuu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Luoteis -Venäjällä arviolta yhteensä 75-100.000, heistä Suomessa noin 8000, joista noin 1000 pääkaupunkialueella.

Saamelaiset puhuvat yhä kymmentä eri kieltä. He eivät katso olevansa kulttuurivähemmistö vaan Pohjois-Euroopan alkuperäiskansa.

Vanhastaan saamelaisia on kutsuttu lappalaisiksi, koska suurin osa heistä on asunut ja asuu edelleen Lapissa, vaikka nykyisin heitä asuu runsaasti myös etelämpänä Skandinaviassa.

Saamelaisten perinteiset ammatit ovat olleet poronhoito, kalastus ja metsästys, mutta suurin osa saa nykyään tulonsa muista kuin perinteisistä elinkeinoista.

Saamelaisten muinaisusko on enemmän kuin uskonto. Se on maailmankuva, jonka varassa he ovat turvanneet olemassaolonsa sopusoinnussa tämän ja tuonpuoleisen kanssa. Perinteitä ja myyttejä on joikattu, kerrottu tarinoita iltanuotioilla ja annettu opetuksia nuoremmille.

Saamelaiset pitävät koko luontoa elävänä, ja jokaisella elävällä olennolla on sielu, myös eläimillä.

Saamelaisten aktiivinen käännytys kristinuskoon alkoi 1600 luvulla, mutta vanhat tavat ja uskomukset säilyivät kuitenkin pitkään, ja ne vaikuttavat vieläkin monella tapaa heidän elämäänsä. Saamelaisten pyhiä kultti ja uhripaikkoja, seitoja, löytyy edelleen Lapista ja monet saamelaiset pitävät niitä edelleen pyhinä. Saamelaisten kulttuurinen herääminen 1900 luvun lopulla on muuttanut myös suhtautumista muinaisuskoon.

Saamelaisten kuolleiden kohtaamiseen liittyvässä uskomuksessa on yhtäläisyyksiä japanilaisten uskomuksiin. Saamelaiset kuten japanilaiset uskovat niin sanottuun ”sieluaikaan”, joka on aika, joka menee sielun siirtymiseen tuonpuoleiseen elämään. Buddhalaisuudessa tuo aika on 49 päivää. Tuona aikana sielu on elämän ja tuonpuoleisen maailman välisessä tilassa ja voi ilmaantua sukulaisilleen esimerkiksi unessa.

Saamelaiset pitävät kaikkia eläimiä pyhinä, mutta karhua pyhimpänä.

Olen lukenut tätä todella mielenkiintoista teosta vasta puoliväliin, mutta jo nyt halusin esitellä teoksen myös blogini lukijoille. Netistäkin löytyy runsaasti tietoa saamelaisista ja siinäkin on käytetty lähteenä myös tätä hiljattain ilmestynyttä tietokirjaa.

Nuoruudessani ja myöhemmin Suomen lomilla olen vieraillut Lapissa patikoimassa ja talvella hiihtämässä ja revontulia katsomassa, mutta minulla ei ole ollut aikaisemmin tilaisuutta tutustua lähemmin saamelaisten historiaan ja elämään. Siksi olen kiitollinen siitä että kirja ilmestyi myös Elisan kirjastoon.

 

Blogi No 70  Kokeilisinko kiinalaista lääkintää

  

Eilen illalla seurasimme NHK televisiosta kahden tunnin pituista ohjelmaa, jossa esiteltiin kiinalaisen lääkinnän erilaisia hoitomuotoja ja kuvattiin sen leviämistä myös länsimaihin, yhä enemmän arvostetuksi ja hyväksytyksi hoitomuodoksi länsimaisen lääketieteen rinnalle.

 Tähän mennessä minulla itselläni on kokemusta vain kiinalaisista yrttilääkkeistä, joita olen saanut lääkäriltäni reseptilääkkeenä selkäkipuuni.

 Sachiko nauttii säännöllisesti yrttilääkkeitä astman hoitoon. Viime vuonna hän osallistui myös joogan asentoharjoitteluun kapupungin järjestämässä Yooga studiossa kymmenen kerran kurssilla.

 Kiinalainen lääkintä on monimuotoista ja sillä on vanhat perinteet myös Japanissa. Yleisimpiä hoitomuotoja ovat akupunktio, Shiatsu, yooga ja lääkekasveista valmistetut lääkkeet.

 Televisio ohjelmaa seuratessa kiinnostuin eniten akupunktiosta, joka helpottaa erilaisia kipuja, särkyä ja rentouttaa lihaksia ja koko kehoa. Minulle siitä saattaisi olla apua nimenomaan selkäkipuuni, joka ei ole vieläkään hellittänyt länsimaisen lääkinnän avulla.

 Akupunktiohoito hyväksytään myös sairasvakuutuksen piiriin joten siinä omavastuu kustannuksista olisi vain 10 % minun ikäiselle, sama kuin kaikesta länsimaisesta lääkinnästä.

 Akupunktio hoidossa käytetään ohuita neuloja joita asetetaan kehon akupisteisiin joita kutsutaan myös nimellä meridiaanit. Neuloilla pistely on lähes kivutonta ja se on turvallista kun sitä harjoittaa hyvin koulutettu henkilö sterileillä neuloilla.

 Akupunktiota harjoitetaan myös Suomessa verkostotietojen mukaan ainakin 27 paikkakunnalla.

 Akupunktion tehokkuutta on tutkittu länsimaissa aktiivisesti 1900 luvun loppupuolelta lähtien, mutta tulokset ovat edelleen kiistanalaisia.

 Kuitenkin yhä useammat länsimaiden lääkärit suhtautuvat siihen mytämielisesti, koska sen on todettu parantavan tai lievittävän monia sairauksia ja se edistää myös liiallisesta stressistä vapautumista.

 Suomessa näkyy olevan myös Jooga studioita useilla paikkakunnilla. Fyysisen asentoharjoittelun lisäksi joogassa harjoitetaan myös meditaatiota sisäisen rauhan saavuttamiseksi. Jooga hoitaa siis sekä kehoa että mieltä.

 Myös shiatsu on Japanissa hyvin yleinen kiinalainen hoitomuoto. Se perustuu tsubojen eli meridiaanien paineluun peukalolla, polvilla, kyynärpäillä, rystysillä tai jalkaterillä, ja siihen siältyy mys hierontaa.

Shiatsu on ehkä vanhin fyysisen terapian muoto jota on harjoitettu Kiinassa  tuhansia vuosia.

 Japanissa kiinalainen lääketiede on vanhastaan korkeasti arvostettu ja siihen kohdistuvaa kritiikkiä on hyvin vähän. Se on todennäköisesti enemmän suosittua keski ikäisten ja vanhemman väen keskuudessa kuin  nuorten. Minulla ei ole kuitenkaan riittävästi tietoa siitä miten monet japanilaiset turvautuvat kiinalaisen lääkinnän hoitomuotoihin.

 Vielä en osaa päättää kannattaako minun näin korkealla iällä kokeilla akupunktiohoitoa. Nykyisellään saan hoitoa jo neljästä eri sairaalasta erilaisiin ruumiini vaivoihin, joten akupunktio hoito vaatisi lisääntyviä lääkärissä käyntejä. Silti eilinen televisio ohjelma antoi minulle arvokasta tietoa kiinalaisesta lääkinnästä jonka uskon saavan lisääntyvää arvostusta myös länsimaissa.

Mail this page