Blogi No 69  21 oppituntia maailman tilasta

Tämän tietokirjan on kirjoittanut israelilainen Yuval Noah Harari. Hän opettaa historiaa Jerusalemin hebrealaisessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa kaikkialla maailmassa. Hänen aikaisemmat teoksensa ”Sapiens- ihmisen lyhyt historia” sekä ”Homodeus -huomisen lyhyt historia” on julkaistu jo yli 40 kielellä 50 maassa ja niitä on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta. Äskettäin ilmestynyt ”21 oppituntia maailman tilasta” on Hararin kolmas suomennettu teos. Halusin lukea sen nähdäkseni miksi Hararin kirjat ovat niin kuuluisia.

Eilen sain luettua kirjan loppuun ja voin nyt sanoa että sen sanoma oli minulle hämmentävä. Harari yliselittää asioita turhan monisanaisesti ja vaikeatajuisesti. Silti kirja antaa eväitä omalle maailmannäkemykselleni, vaikka en voikaan niellä kaikkea sellaisenaan. Kirja auttaa kuitenkin hahmottamaan nykymaailmaa, jonka ymmärtäminen on entistä vaikeampaa. Harari antaa vaihtoehtoisia vastauksia mm seuraaviin kysymyksiin:

Mitä Donald Trumpin nousu valtaan merkitsee? Mitä meidän tulisi tehdä terrorismille? Mitä opettaa lapsille koulussa kun tiedämme niin vähän maailmasta, jossa he tulevat aikuisina elämään?

Uskontojen merkityksesä hän kirjoittaa:

”Suuri osa Raamatusta saattaa olla sepitettä, mutta se pystyy silti tuottamaan iloa miljardeille ja voi silti kannustaa ihmisiä olemaan myötätuntoisia, rohkeita ja luovia.”

Samaa voidaan sanoa hinduista, muslimeista, juutalaisista, tai japanilaisista, jotka uskovat muihin maailman uskontoihin.

Huimaa vauhtia kehittyvän informaatioteknologian ja tietoteknologian yhdistyminen muuttaa ihmisten elämää niin nopeasti, ettei kukaan pysty ennustamaan tarkasti, minkälaisia muutoksia kohtaamme tulevaisuudessa. Varmaan on vain se että muutos on suuri jo vuonna 2050. Jo nyt tekniikka hallitsee ihmisiä, jotka vaeltavat kadulla nenä kiinni älypuhelimessa.

Yhdyn Hararin mielipiteeseen kun hän sanoo: ”Jos tiedät totuuden itsestäsi ja maailmasta, mikään ei pysty tekemään sinua onnettomaksi. Mutta sen tiedon hankkiminen on äärimmäisen vaikeaa.”

Nyt 78 vuotiaana minä tunnen itseni onnellisemmaksi kuin ehkä koskaan aikaisemmin eikä minua peloita vähääkään se miten elämä maapallolla tulee muuttumaan tulevaisuudessa, koska uskon voivani nauttia seesteistä elämää jäljellä olevan elämäni loppuun saakka. Tosin suuri luonnon katastrofi Japanissa voi järkyttää minunkin elämää, mutta sitäkään ei kannata pelätä etukäteen.

Mutta minua kyllä huolestuttaa lastenlastemme tulevaisuus. He joutuvat elämään maailmassa, joka on epäilemättä täysin erilainen kuin meidän elinaikanamme.

Suosittelen kuitenkin Hararin uusinta teosta luettavaksi erikoisesti minua nuoremmille, jotka joutuvat elämään maailmassa, jota Harari kirjassaan maalailee.

 

Blogi No 68  Voimat vähenevät iän myötä

Iän myötä ruumiin voimat vähenevät, se on kiistämätön totuus, mutta joskus sitä on vaikea myöntää. Tänä aamuna sain siitä jälleen karvaan muistutuksen kuokkiessani ja lannoittaessani kasvimaatamme. Aikomukseni oli työskennellä kasvimaalla koko aamupäivä, mutta parin tunnin jälkeen oli pakko luovuttaa. Vielä pari vuotta sitten se oli mahdollista, mutta nyt kaksi tuntia oli minulle kylliksi, sen jälkeen lepäsin vuoteessa tunnin verran ja nyt ryhdyin purkamaan katkeruuttani tähän blogiin, joka on minulle kuin päiväkirja, jossa kerron vapaasti myös mieltä harmittavista kokemuksista.

Kasvimaalla meillä on ollut jo vuosia selvä työjako; minä hoidan pellon muokkauksen ja lannoituksen, ja yhdessä kylvemme siemenet ja istutamme taimet. Sachiko seuraa kasvien kasvua, kitkee ja  harventaa kasvun mukaisesti, ja korjaa sadon.

Kompostoimme kaikki rikkaruohot ja kasvien jätteet sekä kasvimaalta että keittiöstä, lisäksi ostamme luomulannoitetta, joten kaikki kasvimaan tuotteet ovat luomua.

Voimme kasvattaa vihanneksia ympäri vuoden, koska meillä sataa lunta hyvin harvoin ja lämpö pysyy jatkuvasti plussan puolella.

Vuodenajasta riippuen meillä kasvaa porkkanaa, tomaatteja, kurkkua, pinaattia, okraa, japanilaisia juurikkaita, perunaa kahdesti vuodessa, salaattia ja muita viherkasveja. Silti joudumme ostamaan luomu vihanneksia lähes ympäri vuoden koska syömme runsaasti vihanneksia joka aterialla.

Kolme vuotta sitten yksi selkänivel murtui oman kasvimaan sementtiportailla kaatuessa eikä selkä ole vieläkään täysin parantunut. Kuokkiessa selkä ja koko ruumis väsyy niin että on pakko levähtää jo kymmenen minuutin kuokkimisen jälkeen. Joskus seuraan kateellisena televisiosta yli kahdeksankymmentä vuotiaiden uurastusta omalla pellollaan. Minä olen vasta 78 vuotias, joten minunkin pitäisi iän puolesta pystyä samaan. Lohduttautudun kuitenkin ajatuksella, että he ovat varmaan tehneet ruumiillista työtä koko ikänsä, kun taas minä olen käyttänyt aivojani enemmän kuin ruumista työtä tehdessäni.

Kademielellä seuraan myös vuoristovaellusohjelmia televisiossa, vaikka tunnenkin syvää kiitollisuutta siitä että saatoin vaeltaa vuoristopoluilla vielä 75 ikävuoteen. Espanjan Pyhän Jaakobin vaelluksella pystyin vielä kävelemään yli 20  kilometriä päivässä, joten ei minulla ole oikeutta valittaa. Ikääni nähden olen silti hyvissä ruumiin ja sielun voimissa ja virtsarakon syöpäkin pysyy ainakin toistaiseksi poissa lääkehoidon avulla.

Sachiko on minua lähes seitsemän vuotta nuorempi ja hän on edelleen hyvässä kunnossa. Tätä kirjoittaessakin hän jatkaa kasvimaan hoitoa koko aamupäivän ajan.

Päätteeksi liitän tähän Päivän tunnussanan tälle päivälle:

”Herra sanoo: Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. 2.Moos.23 20

  Minä uskon että minullakin on oma suojelusenkelini ohjaamassa ja suojelemassa minua, joten minun ei tarvitse pelätä mitään vaeltaessani tässä maailmassa.

 

Blogi No 66 Epi- koiran kuolema ja tuhkaus

Tapion perhettä kohtasi suuri suru, kun heidän yhdeksän vuotias Epi –koira sairastui äkisti vaikeaan tautiin ja kuoli 29.8 eläinsairaalassa.. He hankkivat Epin ennen Merin syntymää ja se on ollut heidän kaikkien lemmikki nämä yhdeksän vuotta. Koirathan elävät 16- 17 vuotiaiksi, joten Epi oli vielä koiran keski- iässä. Epi oli päiväsaikaan yksin kotona, mutta iltaisin he veivät Epin usein kävelylle ja pitivät siitä hyvää huolta. Epi oli Merillekin mieluinen leikkikaveri joten Epin kuolema oli Merillekin suuri suru.

Epi tuotiin eläinsairaalasta ruumiina kotiin ja se vietti yhden yön kotonaan. Eilen lemmikkieläinten tuhkauksesta huolehtiva firma tuli noutamaan Epin ja Tapion perheen Yokohamassa sijaitsevaan krematorioon, jossa Epi poltettiin, ja he toivat Epin kotiin tuhkauurnassa. Merille se oli uusi kokemus, mutta hän suhtautui siihen ihmeen hyvin eikä edes itkenyt suruaan.

Netti tietojen mukaan lähes kaikki lemmikkieläimet poltetaan ja niitä varten on Japanissa lukuisia lemikkieläinten hautuumaita.

Koiria tuhkataan Japanissa vuosittain puolitoista miljoonaa, kun taas hautaus on hyvin vähäistä. Tapion perhe haluaa säilyttää uurnan ainakin  toistaiseksi kotona ja ehkä myöhemmin uurna haudataan kotimme puutarhaan.

Koiran tuhkaus kaikkine kuljetuksineen maksaa noin 400 euroa,ja sairaalakulut lähes yhtäpaljon.

Nyt Meri haluaisi uuden lemmikkikoiran, mutta toistaiseksi Tapio ja Taeko eivät ole siihen  halukkaita, koska he ovat itse niin paljon  poissa kotoa työn vuoksi eikä Meri ole vielä valmis huolehtimaan koirasta itsenäisesti. Sitäpaitsi uuden koiran osto ja siihen liittyvät rokotukset, verot jne tulevat melko kalliiksi.

Nettitietojen mukaan lemmikkieläinten tuhkaus on Suomessa vielä aika uusi menetelmä ja krematoreita on vasta kymmenellä paikkakunnalla.

Kuulemani mukaan lemmikkieläimet haudataan Suomessa niiden omistajien toimesta ja ainakin maaseudulla hauta sijoitetaan omalle maalle lähelle kotia.

Yugawarassa asuessa meillä oli koira muutamia vuosia mutta Suomen matkan takia jouduimme luovuttamaan sen kaupungin virastoon, joka huolehtii tarpeettomaksi käyneiden kotieläinten tappamisesta. Siihen aikaan tuhkaaminen oli vielä harvinaista Japanissakin.

Lapsuudessani Jaakonvaarassa kotieläinten teurastaminen oli luonnollinen tapahtuma, jota jouduin seuraamaan ainakin syksyisin kun meillä teurastettiin lammas, sika ja vasikka talven liharuokia tai myyntiä varten.

Nykyisin Japanissa lemmikkieläinten lukumäärä kasvaa kovaa vauhtia ja niiden hoitoa varten on lukematon määrä eläinten sairaaloita, krematorioita,ja lemmikkieläinten hautoja.

Lehtitietojen mukaan esim Tokiossa on koiria enemmän kuin

vauvoja.

 

Blogi No 67 Ankara maanjäristys Hokkaidossa

6.9 aamuyöllä M 6,7 voimakkuuden maanjäristys ravisteli Hokkaidoa aiheuttaen lukuisia maanvyörymiä, katkaisten sähköt koko  viiden miljoonan asukkaan saarella, monissa paikoin vesijohdot katkesivat, kaikki junat pysähtyivät ja maanvyörymät katkaisivat myös tieliikenteen.

Järistyksen keskus oli Tomakomain kaupungin alueella etelä-, Hokkaidossa, mutta maanjäristys aiheutti runsaasti tuhoja myös Sapporossa.

Tähän mennessä kuolleiden määrä on yhdeksän henkeä, mutta kadoksissa on vielä 31 henkeä, jotka ovat hautautuneet maanvyörymien alle omissa kodeissaan.

Tuhansia taloja ja julkisia rakennuksia on luhistunut, mutta sähkön katko aiheuttaa suuria ongelmia koko saaren alueella. Saaren suurin öljykäyttöinen sähkölaitos tuhoutui järistyksessä ja se aiheutti oikosulun sähkön jakelussa koko saaren alueella. Saaren kaikki viisi miljoonaa asukasta ovat  nyt vailla sähköä ja lukuisat sairaalat eivät voi vastaanottaa haavoittuneita sähkökatkon vuoksi. Tähän aamuun mennessä kolmasosa sähköstä on jo saatu toimimaan, mutta kestää vielä viikon ennenkuin sähkö voidaan palauttaa kaikille alueille.

Parikymmentä tuhatta sotilasta on mukana vahinkojen selvittelyssä ja myös vapaaehtoisten avustajien joukko lisääntyy jatkuvasti.

Yli viidelle tuhannelle kotinsa menettäneelle on jo järjestetty tilapäismajoitusta kouluihin ja muihin julkisiin rakennuksiin. Kaikki saaren koulut ovat toistaiseksi suljettu sähkön puutteen vuoksi.

Tällä kertaa maanjäristys tapahtui aamuyöllä, joten kotien lämmityslaitteet ja keittiöt eivät aiheuttaneet tulipaloja. Koobessa oli samansuuruinen maanjäristys parikymmentä vuotta sitten ja silloin tulipaloissa menehtyi yli viisi tuhatta ihmistä.

Meidän koti sijaitsee onneksi alueella, jossa ei ole pelkoa maanvyörymistä eikä taifuunien aiheuttamista tulvista. Hirsitalomme kestää todennäköisesti suurenkin maanjäristyksen, mutta meidänkin täytyy varautua sähkökatkoon ja vesijohotejen katkeamiseen. Siksi pidämme jatkuvasti varastossa juomavettä viikoksi, ja vaihdamme sen parin viikon välein. Meillä on myös kaasulla toimiva keitin jolla voimme valmistaa ruokaa sähkökatkon aikana. Suuren katastrofin kohdatessa jokaisen on tultava toimeen ominavuin useita päiviä, ennenkuin voi odottaa apua yhteiskunnan taholta.

Japanissa maanjäristyksen uhka on kaikkialla, missään ei ole turvallista aluetta. Taifuunin tulo tiedetään etukäteen, joten siihen voi edes jossain määrin varautua, mutta maanäristys iskee odottamatta ja sen voimakkuus on vain Taivaan Isän tiedossa.

Japanilaiset ovat tottuneet pitkän historiansa aikana luonnon katastrofeihin, niin että niiden kohdatessa useimmat osaavat vastaanottaa ne koettelemuksena, josta yritetään selviytyä yhteisvoimin ja tyynin mielin.

Eilen seurasin aamusta iltaan maanjäristyksen selostuksia televisiossa ja ihmettelin jälleen kerran sitä tyyneyttä, jolla onnettomuuteen suhtauduttiin. Kukaan ei syytellyt viranomaisia sähkön tai veden  puutteesta eikä liikenneyhteyksien katkosta. Sähkökatkosta johtuen saaren asukkaat eivät saaneet tietoa tilanteesta edes television avulla eivätkä voineet ladata edes taskupuhelimiaan. Tällä kertaa me saatoimme seurata tilannetta kotonamme, mutta mekään emme tiedä koska on meidän vuoromme joutua luonnon katastrofin kohteeksi.

 

Blogi No 65 Kuolemanrajakokemuksista

Vuonna 2008 neurokirurgi Eben Alexander vaipui viikon kestäneeseen koomaan. Kooman aikana hän teki uskomattoman matkan rajan tuolle puolelle. Kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan ”Totuus taivaasta”. Se on ollut suurmenestys ympäri maailmaa. Kokemus muutti sen mitä hän aikaisemmin tiesi aivoista, mielestä ja tietoisuudesta. Aikaisemmin hän ei ollut uskonut kuolemanjälkeiseen elämään eikä sielun vaellukseen.

Koomakokemuksen jälkeen hän uskoo että kuolema on sittenkin vain yksi elämän siirtymävaihe.

Koomassa hän oli paratiisissa, jossa oli maanpäällisiä piirteitä. Hän oli hedelmällisessä, rehevässä ja vehmaassa laaksossa, joka oli täynnä elämää, kasveja ja kukoistavia kukkia.

Kuolemanrajakokemuksista on kirjoitettu vuosisatojen aikana lukemattomia kirjoja ympäri maailmaa.

Buddhalaisuudessa opetetaan että fyysisen kuoleman kohdatessa sielu erkanee  ruumiista ja pysyy omaisten luona 40 päivää ja siirtyy vasta sen jälkeen kuoleman jälkeiseen elämään.

Sachikollakin oli kuolemanrajakokemus kohdunpoistoleikkauksen aikana vuonna 1992. Leikkaus oli hyvin vaikea ja kesti oletettua kauemmin. Siitä toivuttuaan Sachiko kertoi minulle tunteneensa leikkauksen aikana kuoleman läheisyyden. Hän kirjoitti tuosta kokemuksesta myös kirjassaan ja liitin tuon kuvauksen myös kirjaani ”Sinisilmäinen samuarai” sivuille 161, 162.

Tämän kokemuksen jälkeen Sachiko oli kuin uusi ihminen, kuin uudesti syntynyt. Hänen mielensä oli entistä valoisampi, turhat riidatkin loppuivat miltei kokonaan. Eben Alexander kirjoittaa myös kirjassaan että useimmat ihmiset muuttuvat kuolemanrajakokemuksen jälkeen seesteisiksi ja tuntevat syvempää kiitollisuutta elämää kohtaan.

Eben Alexander kertoo myöskin tutkimuksesta, jossa kuvataan yli kahden tuhannen 2-3 vuotiaan  lapsen aikaisempien elämien muistoja, jotka on todistettu paikkansa pitäviksi. Lapset kadottavat nuo muistot yleensä 7-8 vuoden iässä.

Uskonnosta riippumatta monet luulevat että lakkaamme olemasta kun ruumis kuolee. Eben Alexanderkin oli uskonut niin ennen koomakokemustaan. Koomakokemus sai hänet pohtimaan, miten selitämme tietoisuuden alkuperän, jos tietoisuus on fyysistä kehoamme suurempi, eikä ole aivojen sivutuote.

”Koomamatkani viittasi siihen että tietoisuus on peräisin maailman kaikkeuden ydinolemuksesta, jota monet nimittävät Jumalaksi tai korkeimmaksi jumaluudeksi.”

  Nyt hän on vakuuttunut siitä että sielu jää elämään fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen.

  Minulle hänen sanomassaan ei ollut varsinaisesti mitään uutta, koska olen aina uskonut iankaikkiseen elämään ja elämän kiertokulkuun.

  Mutta minua puhutteli se että lääkäri, jolle hengellisyys ja uskonto oli ollut vähemmän tärkeä kuin tiede, joutui koomakokemuksen kautta muuttamaan käsitystään tieteen ja hengellisyyden suhteesta.

 

Mail this page