Blogi no 7 Syöpäleikkauksen jälkeen

21.12 suoritettu leikkaus sujui hyvin ja sen tutkimustuloksista selvisi että

syöpä oli vain virtsarakon kasvaimissa eikä ollut levinnyt vielä rakon seinämiin. Höyläyksen  ja huuhtelun avulla syöpä voitiin poistaa kokonaan,

ja tämän jälkeen lääkityksen ja tarkkailun avulla yritetään estää sen uusiutuminen.( Keskimääräinen uusiutumisriski on korkea noin 80% )

Pääsin sairaalasta kotiin eilen, 27.12 ja voin jatkaa normaalia elämää vaikka joudun kyllä vähentämään kävelylenkkejä puoleen tuntiin päivässä

entisen parin tunnin sijasta ja muutenkin täytyy välttää kehon turhaa rasittamista.

Lähiomaiset ja ystävät ovat sähköpostien avulla tukeneet taisteluamme ja ovat nyt huojentuneita siitä että leikkaus sujui hyvin. Sachiko vietti joka päivä sairaalassa luonani useita

tunteja ja yhdessä seurasimme myös instagramin välityksellä Airin poikavauvan syntymää, joka osui juuri samaan aikaan. Hän synnytti terveen pojan 23.12 Cincinnatin

kaupungissa Amerikan Ohio valtiossa. Airi ja Kochi antoivat pojalleen nimen Aoto.

Tämän vuoden joulu oli siis meille poikkeuksellinen monessa suhteessa. Sekä Airi että me vietimme joulun sairaalassa ja pääsimme sairaalasta kotiin samana päivänä.

Eräs lähiomainen rohkaisi minua seuraavilla lauseilla ennen leikkausta:

”Toivotamme Sinulle voimia ja varjelusta leikkaukseen. Ei ne enkelit viereltäsi ole minnekkään kadonneet,samalla tavalla ne kulkee mukanasi

nyt, kuin ovat kulkeneet koko elämäsi ajan,varjellen ja suojellen silloinkin kun itsestä  tuntuu ettei asiat näin pitänyt mennä.

Meidän rukoukset on mukanasi,kun lähdet huommenna sairaalaan.”

Minäkin uskon että meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme joka ohjaa ja varjelee elämäämme ja pitää huolen siitä että kaikki tapahtuu elämässämme Jumalan tahdon

mukaisesti.

Blogi No 6  Syöpäpotilaaksi

Lähes puolet ihmisistä sairastuu elämänsä jossain vaiheessa johon kin syöpään. Nyt minusta tuli yksi heistä. Kuusi päivää sitten huomasin kauhukseni että virtsani oli verestä helakanpunaista. Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Menin Sachikon kanssa oitis lääkärin vastaanotolle. Virtsarakon ultraäänitutkimuksessa rakossa näkyi suuri kasvain. Lääkäri sanoi heti että se voi olla syöpä, koska verenvuoto virtsaan on yleensä merkki virtsarakonsyövästä. Hän kehoitti menemään virtsa-spesialistin tutkimukseen ja antoi mukaan suosituksen vastaanottoa varten. Jo seuraavana päivänä spesialistin ohjauksessa tehtiin useita alustavia kokeita ja maanantaina lääkäri suoritti virtsarakon sisätähystyksen kameralla virtsaelimen kautta. Kuvista näkyi että rakossa oli yhden suuren kasvaimen lisäksi useita pienempiä kasvaimia. Kuvaus ei kuitenkaan kerro vielä sitä miten laajalle syöpä on levinnyt rakossa. Seuraava toimenpide on ns. Höyläysleikkaus, poistamalla ja polttamalla kasvaimen aiheuttamia limakalvomuutoksia ja lääkehuuhtelulla. Mikäli syöpä ei ole vielä levinnyt rakon seinämiin, tämä leikkaus riittää syövän poistoon ja paranemismahdollisuudet ovat hyvät. Mutta siinäkin tapauksessa rakkoon voi jäädä  syövän rippeitä, ja leikkaus  täytyy uusia.

Höyläysleikkausta varten menen Ofunan keskussairaalaan  sisäpotilaaksi

20.12 ja leikkaus suoritetaan seuraavana päivänä. Jos kaikki sujuu hyvin

pääsen pois sairaalasta 27.12. Joudun siis viettämään joulun sairaalassa.

Toivon ja rukoilen että syövän poisto onnistuu kerralla. Pahimmassa tapauksessa on suoritettava virtsarakon poisto joka on jo suuri leikkaus ja

aika vaarallinen minun ikäiselle. Jos lääkäri ei uskalla siihen ryhtyä enää on jäljellä sädehoito jonka avulla voi ainakin pidentää elinikää.

Kaikesta huolimatta mieli on rauhallinen. Koko elämäni ajan olen uskonut

Jumalan johdatukseen ja tässäkin asiassa jätän kohtaloni Jumalan haltuun.

Tästä ajasta poissiirtyminen tapahtuu jokaisen kohdalla silloin kun sen aika

tulee.

P.S Seuraavan blogin aion  kirjoittaa vasta leikkauksen jälkeen.

Blogi No 4 Juha ystäväni

Sachikolla ja minulla on Suomessa lähisukulaisten lisäksi enää puolitusinaa ystäväperhettä joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä. Juha ja Marimi Wirekoski ovat heistä kaikkein läheisimmät.

Kanssakäyminen Juhan kanssa alkoi siitä kun hän halusi haastatella minua senaattoriksi pääsyn johdosta vuonna 2002. Hän oli matkalla Japanissa ja sihteerini varasi hänelle 20 minuutin tapaamisen toimistossani. Haastattelu venyi kuitenkin paljon pitemmäksi ja sovimme että jatkamme sitä Tokion asunnossamme, jossa tarjosimme hänelle myös lounaan.

Pian senjälkeen pyysin häntä valmistamaan työstäni DVD kasetin, joka valmistui vuonna 2004. Hän toimii nykyisinkin lehtorina Kareli-Ammattikorkeakoulussa Joensuussa ja hänellä on myös oma audiovisuaali yritys. Hän alkoi filmata työstäni dokumenttielokuvaa,joka on

vieläkin tekeillä. Sitä varten hän on filmannut vaalitaisteluitani Japanissa useaan otteeseen ja filmaa myös Suomessa kun olemme siellä lomillamme tapaamassa sukulaisia ja ystäviä. Filmattua materiaalia on hänellä varmaan jo lukuisia kasetteja, mutta toistaiseksi hän ei ole löytänyt dokumentille sopivaa kustantajaa. Mutta hän jatkaa sinnikkäästi filmaamista dokumenttia varten ja etsii samalla sille kustantajaa.

Viimeisin filmaus tapahtui Espanjassa vuonna 2015 kun hän saapui Marimi vaimonsa kanssa filmaamaan Pyhän Jaakobin vaelluksemme loppuosaa kahden päivän ajaksi. Toivon hartaasti että jokin taho kiinnostuisi tämän dokumenttielokuvan kustantamisesta, myöskin siksi että Juha on tehnyt niin valtavasti työtä sen edestä, kustannuksista piittaamatta. Ja olisihan se tietysti suuri ilo myöskin minulle koska se voisi kertoa visuaalisesti kutsumustehtävästäni julkaistujen kirjojen lisäksi.

Aina kun tapaamme Marimin ja Juhan joko Japanissa tai Suomessa Sachikokin iloitsee siitä myös siksi että hän voi keskustella Marimin kanssa

Japaniksi.

Juhan kiinnostus Japania kohtaan alkoi jo hänen lapsuudessaan kun hän näki Kurosawan Seitsemän samuraita elokuvan. Hän on kuulemma katsonut sen viisikymmentä kertaa. Hänen suhteensa Japaniin on syventynyt myös japanilaisen vaimon kautta. Nykyisin he asuvat Joensuun lähellä olevassa Mönnin kylässä. Mainittakoon lopuksi että Juha sairastaa harvinaista verisyöpää mutta tehokkaan lääkehoidon ansiosta ja Marimin hoivissa hän pystyy kuitenkin jatkamaan normaalia elämää.

Olen syvästi kiitollinen Juhalle jo yli 15 vuotta jatkuneesta ystävyydestämme.

Blogi No 5 Ruskamatka

 

Sunnuntaina kolmas joulukuuta teimme Tapion perheen kanssa ruskamatkan Chiban läänissä sijaitsevalle Kameyama järvelle. Sinne on meiltä runsaat sata kilometriä. Menimme vuokra-autolla koska Tapiollakaan ei ole enää  autoa. Tapio ja Taeko pääsevät työpaikoilleen polkupyörällä joten auton omistaminen ei enää kannata. Viiden hengen vuokra-auton vuokra päivältä maksaa vain 9,000 yeniä( 70 euroa) joten auton vuokraaminen tulee halvemmaksi kuin oman auton omistaminen, ainakin jos käyttää autoa vain kerran tai kahdesti kuussa. Minä ja Sachiko luovuimme ajokortista jo neljä vuotta sitten ja siksi Tapio toimii aina kuskina.

 Japanilaiset ihailevat syksyn ruskaa yhtä innokkaasti kuin kirsikan kukintaa keväällä. Ruska alkaa vuoristossa jo syyskuun lopulla ja siirtyy alemmaksi loka-marraskuussa, mutta se jatkuu värikkäänä monissa paikoin vielä joulukuun puoleenväliin.

 Kameyama-järvellä osallistuimme vajaan tunnin ruska-risteilyyn pienessä

veneessä johon mahtui parikymmentä henkilöä. Järven molemmilla puolilla ranta nousi jyrkästi noin sadan metrin korkeuteen ja nuo rinteet olivat todella parhaimmassa väriloistossaan. Japanissa on suuri määrä erilaisia lehtipuita joiden lehdet muuttuvat keltaisiksi, ruskeiksi tai punaisiksi ennen varisemista. Voimakas taifuuni voi kuitenkin ravistaa lehdet ennen ruskan alkamista ja silloin väriloisto jää kokematta. Tänä vuonna Chiban läänissä säästyttiin taifuunin tuhoilta ruskan aikana, joten mekin saatoimme nauttia ruskasta täysin siemauksin, ei yksin järvellä, vaan myös monin paikoin automatkan aikana.

 

Blogi No 3  30.11.17

 

Kiitollisuusvaellus Espanjassa

 

Vuoden 2015 syksyllä Sachiko ja minä kävelimme kolmenviikon ajan Pyhän Jaakobin reittiä Espanjassa. Monet pyhiinaeltajat etsivät uutta sisältöä elämäänsä, mutta me olimme siellä kiitollisuusvaelluksella. Varsinainen kutsumustyö Japanissa oli jo ohi ja halusimme ilmaista kiitollisuutta siitä että olin saanut toimia 12 vuotta senaattorina Japanissa.

 

Vaellusreitin kokonaispituus on 780 kilometriä, mutta me vaelsimme siitä

vain 210 kilometriä, loppuosan, joka päättyy Santiago de Compostelan kaupunkiin. Kävelimme päivässä 12-15 kilometriä ja yövyimme majataloissa joissa voimme varata kahden hengen huoneen. Suuri osa vaeltajista yöpyy  yhteismajoituksessa 8-10 hengen huoneissa.

Yöpymismaksu niissä on halvempi noin 5-10 euroa hengeltä. Me maksoimme kahden hengen huoneesta noin 30 euroa. Yhden yön nukuimme

kokeeksi yhteismajoituksessa huoneessa jossa oli 10 vuodetta. Mutta siellä

en pystynyt juuri nukkumaan äänekkäiden kuorsausten takia. Tuo yksi yö riitti minulle.

 

Vaellusreitti kulkee metsä-ja vuoristopolkuja, välillä idyllisten kylien ja kaupunkien läpi, sivuuttaa viinirypäle ja omena viljelyksiä ja matkan varrella näkyy hurmaavan kauniita maisemia.

Reitin varrella on runsaasti pieniä ravintoloita joissa voi lounastaa tai ostaa

ruokaa evääksi. Niissä on myös vessoja joihin pääsee pientä maksua vastaan.

 

Kanssavaeltajia on kaikkialta maailmasta, suurinosa länsimaista, mutta myös Japanista, Etelä-Koreasta ja muista kaukoidän maista. Reitin varrella on runsaasti katolisia kirkkoja, joihin vaeltajat poikkeavat  hiljentymään ja rukoilemaan, riippumatta siitä ovatko kristittyjä vai eivät.

 

Noin kymmenisen vuotta sitten suoritimme myös Japanissa pyhiinvaellusmatkan jonka kokonaispituus oli 1200 km. Käytimme siihen

yhteensä 50 päivää,  viidessä eri osassa, parlamentin lomien aikana.

Silloin olimme siis nuorempia ja pystyimme kävelemään runsaat 20 km päivässä. Tuosta vaelluksesta kirjoitin myös ”Sinisilmäinen samurai” kirjassani. Tuon vaelluksen tavoitteena oli valaistuksen etsiminen, ja senaattorin kutsumuksen tarkistaminen.

 

Sachikolle ja minulle vaeltaminen luonnossa on elintärkeä ruumiin ja sielun

terveyden ylläpitämistäkin ajatellen. Japanissa olemme vaeltaneet vuoristossa; Fujivuorella ja Japanin alpeilla joiden korkeimmat huiput ylettyvät 3000 metriin. Suomen lomilla olemme kävelleet vaellusreiteillä Vuokatissa, Kolilla ja Lapissa. Nyt 78 ikäisenä on jo pakko lyhentää päivämatkoja ja pitäytyä alemmille paikoille. Mutta vielä nytkin kävelemme

usein tunnin tai kaksi helpossa maastossa, ja se on edelleen tärkeää terveyden ylläpitämiseen.

 

P.S

Pyhän Jaakobin vaelluksen kaksi viimeistä päivää Marimi ja Juha Wirekoski liittyivät seuraamme, ja haluan esitellä heidät seuraavassa blogissa.

 

 

Mail this page