Blogi No 57  Japanilaiset eivät halua pitkää kesälomaa

Joitakin vuosia sitten suoritetun Galluptutkimuksen mukaan valtaosa japanilaisista ei halua kuukauden pituista kesälomaa, koska se tulee liian kalliiksi eikä tiedä miten saisi aikansa kulumaan työtä tekemättä.

Silti kuukausipalkalla työskentelevillä japanilaisilla on vuoden mittaan lähes yhtä paljon lomapäiviä kuin suomalaisilla. Ero on siinä että lomapäivät saadaan pätkittäin eikä yhtäjaksoisena. Noin viikon mittaisia lomia on kolme, uudenvuoden loma, kultaisen viikon lomakausi toukokuussa ja elokuussa vainajien muistamiseen ja elossa olevien omaisten tapaamiseen tarkoitettu ”Obon” viikko. Lisäksi voi saada ylimääräistä lomaa perhetapahtumia varten, kuten häät, lasten syntymä, lähiomaisten kuolema jne.

Uudenvuoden ja kultaisen viikon loma-aikana monet tekevät viikon pituisia ulkomaan matkoja tai viettävät pari päivää kotimaisissa lomakohteissa, enimmäkseen kuumalähdekylpylöissä.

Toimiessani kaupungin valtuutettuna Yugawarassa halusin kerran viettää kaksi viikkoa  vuokra-kesämökillä Sachikon kanssa, ja käyttää siitä suurimman osan valmisteilla olevan kirjani viimeistelyyn. Kannatusyhdistykseni puheenjohtaja ehdotti, että ilmoittaisin loman syyksi lähiomaisen kuoleman ja sen selvittelyn, koska siihen suhtauduttaisiin suopeammin kuin kesälomaan.

Varakkaita lukuunottamatta japanilaisilla ei ole omia kesämökkejä koska niiden ylläpito tulee kalliiksi eikä siellä voida viettää pitkiä lomia.

Minäkin olen halunut viettää kunkin loman mieluummin aina uudessa paikassa, ja vuokrattavia kesämökkejä on runsaasti tarjolla  sekä Japanissa että Suomessa.

Japanin parlamentti on tavallisesti lomalla elokuussa ja silloin kansanedustajat kiertävät tapaamassa valitsijoitaan toimialueellaan tai tekevät opiskelumatkoja ulkomaille. Sachiko ja minä matkustimme senaattorina ollessakin useimpina kesinä Suomeen elokuun ajaksi ja vuokrasimme kesämökin aina uudesta paikasta pariksi viikoksi ja käytimme toiset kaksi viikkoa lasteni ja sisarusteni perheiden tapaamiseen, kuin myös suomalaiseen luomuviljelyyn tutustumiseen.

Suomessa varsinainen kesäloma on useimmilla heinäkuussa joten saatoimme tavata omaisia etupäässä viikon loppuisin heidän kotonaan tai meidän varaamalla kesämökillä.

Nyt olemme eläneet jo viisi vuotta erakkoelämää kodissamme täällä Kamakurassa ja voineet viettää lomaa Suomessa ja pyhiinvaelluksella Espanjassa, ja siinä ohessa julkaisseet jo kolme kirjaa.  Olen äärettömän kiitollinen myös ikään nähden hyvästä terveydestäni., jota tosin virtsarakon syöpä on nyt vähän ravistellut, vaikka olen kiitollinen sen tuomasta siunauksesta kuten kirjoitin blogissa No 55.

Hartaasti toivon että pääsisimme vielä kerran kotimaahan omaisia ja ystäviä tapaamaan, vaikka ruumiin kunto heikkeneekin iän myötä. Mieluusti tapaisimme heitä myös täällä kotonamme, jos he vain pääsisivät matkalle  Japaniin. Airi ja Kochi ovatkin parhaillaan luonamme täällä seitsemän kuukauden ikäisen Aoto poikanssa kanssa ja meillä on vielä jäljellä neljä päivää ennenkuin he palaavat Kochin komennuspaikalle Cincinnatin kapunkiin Amerikkaan.

Varmaan blogini lukijoillakin tämän vuoden kesäloma alkaa olla lopuillaan ja toivon että kukin voi palata työpaikoilleen virkistyneinä ja täynnä intoa tehtävänsä suorittamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Blogi No 56 Kaatosateiden tuhot ennätysmäisen suuria

Viikkokausia jatkuneet kaatosateet Etelä -ja Länsi- Japanissa ovat vaatineet tähän mennessä yli 200 kuolonuhria, haudanneet tai vaurioittaneet yli kolmekymmentätuhatta taloa, tuhansia autoja, ja laajoja peltoalueita tulvien ja maanvyörymien alle.     Tämänkertainen tulvakatastrofi on pahin vuosikymmeniin. Tulvat aiheuttivat myös vesijohtojen katkoja ja siksi juomavettä yritetään jakaa puolustusvoimien sotilaiden toimesta tarvitseville. Sähkön katkokin jatkuu monin paikoin edelleen. Tuhansia kotinsa menettäneitä on sijoitettu evakkoon koulujen urheiluhalleihin ja muihin julkisiin rakennuksiin.

Tulvan vihdoin laskeutuessa alueella on käynnistetty laajamittaiset raivaustyöt ja suuri määrä vapaaehtoisia on saapunut alueelle raivaustöihin ja evakoitujen huoltamista varten. Mutta nyt he joutuvat kamppailemaan helteessä, joka sekin on jo ennätyslukemissa. Jo viikon ajan päivälmpötilat ovat olleet yli 30 astetta, paikoin lukemat kohoavat lähelle neljääkymmentä.

Me voimme seurata heidän kamppailuaan televisiosta nojatuolissa istuen ja voimme säätää huoneen sisälämpötilan haluamallemme tasolle. Tällä kertaa me säästyimme katastrofilta mutta emme tiedä koska on meidän vuoromme.

Luonnon katastrofit ovat Japanissa osa jokapäiväistä elämää joten niihin suhtaudutaan koettelemuksina, joita ei voida ehkäistä ihmisvoimin. Mutta viimeaikaisten tilastojen mukaan niiden määrä on selvästi lisääntynyt ja niiden voima kasvanut ennätyslukemiin. Maanjäristyksienkin määrä on tänä vuonna lisääntynyt ja Japanissa pelätään entistä enemmän suuria maanjäristyksiä joiden lasketaan iskevän Tokiosta etelään sijaitsevalle rannikkoalueelle. Asiantuntijoiden ennusteiden mukaan katastrofaalinen maanjäristys tapahtuu 85 prosentin varmuudella Itä- ja Länsi- Japanissa kolmenkymmenen vuoden sisällä. Sen kohdatessa se tulee vaatimaan jopa miljoonia kuolonuhreja ja Japanin laajin teollisuus- ja asutusalue  tulee tuhoutumaan niin täydellisesti että Japani tuskin siitä enää selviää.

Luonnonkatastrofien lisääntyminen johtuu ilmaston lämpenemisestä joka taas on ainakin osittain seurausta ihmisten aiheuttamasta hiilidioksipäästöjen lisääntymisestä. Kuten tiedämme, teollisuuden ja autojen lisääntyminen on osasyyllisenä ilmaston muutoksiin ja luonnonkatastrofien lisääntymiseen.

Eilen tapasimme ensimmäistä kertaa uusimman lapsenlapsemme kun hän saapui isänsä ja äitinsä kanssa kesälomalle Japaniin. Aoto poika on nyt seitsemän kuukauden ikäinen ja häntä katsellessa mietin myös sitä millainen tämä maailma mahtaa olla silloin kun Aoto on minun ikäinen. Onko tämä maapallo silloin edes olemassa vai onko koko ihmiskunta jo silloin tuhoutunut maapallon myötä. Ainakin Japani voi olla osittain tuhoutunut suuren maanjäristyksen ja atovoimaloiden tuhon seurauksena.

Sitten muistiin palautui uskonpuhdistaja Lutherin sanat:

Vaikka pelkaisin että maailma tuhoutuu huomenna, silti istuttaisin tänään uuden omenpuun taimen. Toisinsanoen, tulevaisuutemme on kokonaan Luojan käsissä, me jatkamme elämäämme niin  kauan kuin Taivaan Isä sallii.

 

Blogi No 54 Valmistelua sairaalahoitoon

Ylihuomenna lähden jälleen sairaalaan syöpäleikkausta varten. Leikkaus suoritetaan 5.7 ja sen jälkeen joudun olemaan siellä viisi tai kuusi päivää, mikäli kaikki sujuu hyvin. Sachiko lähtee mukaan hoitamaan sairaalaan kirjoittautumisen, ja on luonani joka päivä ehkä useita tunteja. Tälläkin kertaa tilasimme käyttööni yhden hengen huoneen vaikka se maksaa paljon enemmän kuin yhteismajoitus neljän hengen huoneessa. Sairasvakuutus ei korvaa huoneen maksua, mutta en halua olla yhteismajoituksessa, jossa joutuu keskustelemaan toisten potilaiden kanssa, ja yöllä toisten kuorsauksen johdosta ei pysty kunnolla nukkumaan.

En ole juuri ollenkaan huolissani leikkauksen suhteen, koska olen sen aikana täydellisessä nukutuksessa ja herään vasta kun se on ohi. Silti toivon hartaasti että syöpä ei enää uusiudu, vaikka lääkärini sanoo että uusiutumisriski on aika suuri.

Leikkauksen jälkeen virtsarakkoon tiputetaan syövänehkäisylääkettä ehkä kolme päivää, mutta sinäkin aikana voin liikkua tiputuslaitteen kanssa huoneessa ja sairaalan käytävällä.

Tänään  olen suorittanut tarpeellisia valmisteluja sairaalassa oloa varten. Niihin kuluu päivittäin nautittavien lääkkeiteni mukaanotto. Lajittelen ne aamun ja illan käyttöön. Viemme sinne myös keittimen suodatinkahvia varten ja jotain välipalaa, kuten hapankorppuja, suklaata jne.

Täytyy pakata mukaan myös parranajokone, sen vaahto, hammasharja jne.

Huoneessa täytyy käyttää kenkiä jotka eivät liukastele kävellessä. Ostimme ne edellisellä kerralla.

Otan mukaan myös iPad tablettini jolla luen suomalaista kirjallisuutta jonka olen ladannut siihen etukäteen.

Huoneessa  on kyllä televisio josta voin seurata uutiset ja muita ohjelmia, mutta tälläkin kertaa käytän suurimman osan päivästä lukemiseen.

Sairaanhoitaja käy säännöllisin väliajoin mittaamassa verenpaineen, ruumiin lämmön ja varmistaa että nautin ajallaan kaikki tarvittavat lääkkeet. Ensimmäisten kolmen päivän aikana leikkauksesta hoitaja käy tarkistamassa tiputuslaitteen puolen tunnin välein, läpi  vuorokauden,. Se ei häiritse nukkumistakaan, koska hän tarkistaa vain sen että lääke valuu virtsarakkoon.

Ensimmäisellä kerralla viime joulukuussa Tapio, Taeko ja Meri kävivät luonani, samoin Kochin vanhemmat. Nyt pyysin Sachikon kertomaan heille ettei heidän tarvitse vaivautua elleivät välttämättä itse halua.

Sachiko tuo joka päivä sanomalehden ja postin mikäli sitä on. Hänen läsnäolo ei minua häiritse koska olemme muulloinkin yhdessä aamusta iltaan.

Lääkärini käy myös kerran päivässä ja tarkistaa vointini. Sairaalan koko henkilökunta on erittäin kohteliasta ja huolehtivaa joten tunnen koko ajan olevani hyvässä hoidossa. Mutta sairaala ei ole oma koti, siellä ollaan vain paranemista varten.

Seuraavan  blogin kirjoitan vasta sairaalasta pääsyn jälkeen koska en ota mukaan tietokonetta.

Blogi No 55 Syöpä koituu siunaukseksi

Virtsarakkosyövän höyläysleikkaus ja siitä toipuminen sujui hyvin tälläkin kertaa ja pääsin sairaalasta eilen vietettyäni siellä viikon ajan.

Mutta uusitumiriski on edelleen korkea ja riskin vähentämiseksi lääkärini suositteli lääkehuuhteluhoitoa, jota varten pitäisi mennä noin viikoksi sairaalaan, koska lääke tiputetaan rakkoon virtsaputken kautta eikä se järjesty kotona.

Menen vastaanotolle elokuun 7. päivänä jolloin sovitaan sairaalassa oloaika, todennäköisesti elokuun puoliväliin. Minun syöpä on  ns. Pinnallinen virtsarakkosyöpä, ja siitä paranemismahdollisuudet ovat hyvät. Nettitietojen mukaan  ajanmyötä uusiutumisriski pienenee, tovottavasti ennuste pitää paikkansa minunkin kohdallani.

Tällä kertaa käytin toipumisajan mietiskelyyn ja esirukouksiin lähiomaisten ja ystävien puolesta. Sen ansiosta mieli pysyi seesteisenä ja tunsin todella sisäistä rauhaa. Makasin vuoteessa vain yöllä kahdeksan tuntia ja muuna aikana nojatuolissa istuen kuuntelin omista CD levyistä mieltä rauhoittavaa musiikkia lukiessani iPad tabletistani kaksi teosta, jotka molemmat auttoivat irtaantumaan itsekkäästä oman tilanteen pohtimisesta.

Ensiksi luin toistamiseen ranskalaisen lääkäri-kirjailija Jean Christophe Rufin kirjan, jossa hän kuvaa omaa vaellustaan Espanjan Pyhän Jaakobin vaellusreitillä. Hänkin löytää yksin vaeltaessaan mielen rauhan ja vapautuu liiallisesta omien murheittensa pohtimisesta.

Seuraavaksi luin ”Ilon kirjaa” joka kuvaa Dalai- laman ja Desmond Tutun keskustelua ilosta ja onnellisuudesta. Tämänkin kirjan olen lukenut aikaisemminkin, mutta valitsin sen uudelleen auttamaan mielen tyyneyden saavuttamisessa.

Dalai-lama on Tiibettiläisten hengellinen johtaja. Hän on ollut jo 60 vuotta maanpaossa, siitä lähtien kun Kiina miehitti Tiibetin ja alisti sen valtaansa. Dalai- lamalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989.

Desmond Tutu on Etelä- Afrikan hengellinen johtaja. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1984. Hän vietti vankilassa 28 vuotta.

Dalai -lama on buddhalainen ja Desmond Tutu kristitty. Heidän keskustelu todistaa elävästi, että pelastus voidaan löytää kummankin uskonnon piirissä ja molemmat uskonnot voivat tukea toisiaan yksilön ja maailman rauhan saavuttamiseksi. Heidän pohdintansa auttoi minuakin ajattelemaan toisia yhtähyvin kuin omaa itseäni. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” kultaisen ohjeen mukaisesti.

Tämän blogin päätteeksi liitän mukaan Tiibettiläisen rukouksen, joka puhutteli minua syvästi Ilon kirjaa lukiessa

Saavuttakoot kaikki olennot onnellisuuden

Olkoot kaikki olennot vapaita kärsimyksestä

Älköön yksikään olento koskaan joutuko irralleen ilosta.

Kestäkööt kaikki olennot sen mikä niitä kohtaa.

Blogi No 53  Omalla uskolla autuaaksi

Otsikon sanat ovat lyhenne Preussin kuninkaan Fredrik 2:n ( 1786) lausunnosta: ”Jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi”, joka koski protestanttien ja katollisten suhdetta. Tuohon aikaan nämä kaksi kristinuskon pääryhmää syyttelivät  toisiaan harhaoppisuudesta, ja vasta hiljattain suurin osa heistä voi yhtyä otsikkoni sanoihin ja kokoontua yhteisiin rukous-ja muihin jumalanpalvelustilaisuuksiin.

( Autuas tarkoittaa kristinuskossa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista.)

Minä haluan laajentaa otsikkoni sanat tarkoittamaan kaikkia niitä, jotka ovat löytäneet pelastuksen jonkun muun uskonnon piirissä. Kristittyjä on Japanissa vain vajaat miljoona ihmistä ja heidän joukossaankin paljon niitä, joille usko Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan ei ole elämässä voimanlähteenä. Vastaavasti on suuri määrä niitä, jotka ovat löytäneet mielenrauhan ja onnellisuuden buddhalaisuuden tai jonkun muun uskonnon kautta.

Minä olen syntynyt ja kasvanut kristinuskon vaikutuspiirissä ja minulle usko kristinuskon opettamaan Jumalaan on ollut elinvoimana kaikessa toiminnassani läpi elämäni tähän päivään saakka. Japaninkielisessä profiilistani näkyy että olen saapunut Japaniin luterilaisen kirkon lähetystyöntekijänä, ja olen edelleen tunnustava kristitty. 2017ilmestyi japaninnokseni ”Sinisilmäinen samurai” kirjaani ja annoimme sille nimeksi ”Mission” koska siinä kerrotaan että toimintani Japanissa on ollut minulle Jumalalta saamani kutsumustehtävä, jonka toteuttamiseen olen saanut kaiken tarvittavan voiman ja viisauden lähettäjältäni, kristinuskon Jumalalta.

Samassa kirjassa kerron myös siitä että arvostan Japanin omia uskontoja, jotka tarjoavat  japanilaisille tien pelastukseen ja mielenrauhaan.

Arvostan myös kristillisten kirkkojen lähetystyötä Japanissa ja korostan samalla sitä että kristinuskon levittäminen on elintärkeää myös Japanissa, koska se auttaa japanilaisia ymmärtämään länsimaista kulttuuria, jossa kristinusko on ollut kautta aikojen tärkeimpänä lähdevoimana, ja se voi tarjota myös japanilaisille tien pelastukseen.

Yhteenvetona ylläolevasta haluan sanoa, että kristinusko ei ole mielestäni ainut tie pelastukseen. Toisinsanoean, jokainen voi tulla omalla uskollaan autuaaksi.

 

Mail this page