Blogi No 52 Nojatuolimatkoja ympäri maailmaa

Aina vuoteen 2015 saakka Sachiko ja minä olemme tehneet lukuisia patikkamatkoja Japanissa ja Suomessa ja vuoden 2015 syksyllä myös pyhiinvallusmatkan Espanjassa. Pisin vaelluksemme oli kymmenisen vuotta sitten Shikokun saarella, jolloin vaelsimme viidessä jaksossa yhteensä 1200 km ”henro” reitillä, jonka varrella on 88 buddhalaista temppeliä. Espanjassa vaelsimme 200 km  ”Pyhän Jaakobin” reitillä, joka on yli 800 km pitkä. Shikokun vaelluksen aikana oli 65-68 vuotias ja pystyin vielä kävelemään 20 km päivässä. Pyhän Jaakobin vaelluksella päivämatkat lyhenivät ikääntymisen vuoksi noin 15 km päivässä.

38 vuotta sitten vaelsin Japanissa  Päivin, Sinin ja Jounin kanssa kolme viikkoa Japanin alpeilla ja silloin kävelimme vuoristossa aamusta iltaan.

Senkin jälkeen olen vaeltanut Sachikon kanssa joka vuosi Japanin vuoristossa, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä että on jo aika keskittyä etupäässä ”nojatuolimatkoihin” olohuoneemme television ääressä, ja rajoittaa vaellukset  tunnin ta parin sauvakävelyyn kotimme lähistöllä.

Televisiosta seuraamme lähes päivittäin kuvauksia vuoristoretkistä Japanissa ja muualla maailmassa. Mutta kyllä mieli joskus pahoittuu siitä ettei enää kykene itse vaeltamaan kuten ennen, ja kateeksi käy kun näkee itseään paljon nuorempien ihmisten vaeltavan kauniissa vuoristomaisemassa luonnon keskellä. Yritän kuitenkin päästä irti kademielestä vakuuttelemalla itselleni että mekin saimme nauttia vaellusretkistä näin korkeaan ikään saakka. Meillä ei ole mitään oikeutta valittaa tai katkeroitua siitä että meidän osalta vaeltamiset ovat jo ohi.

Japanin televisiossa on runsaasti myös muita luonto- ohjelmia joista todella nautimme.  Monet niistä ovat englantilaisen BBC:n valmistamia ja niitä esitetään varmaankin myös Suomessa. ”Great nature”, suuri luonto, on yksi mieliohjelmistamme. samoin ”Darwin saapuu” jossa kuvataan etupäässä villieläinten taistelua olemassaolostaan.

”Machi aruki”( Kävelyllä kaupungissa) ohjelmassa joku tunnettu japanilainen henkilö esittelee jonkun ulkomaan kaupungin historiaa ja nähtävyyksiä, haastattelee kaupungin asukkaita ja maistelee kaupungin suosituimpia ruokia.

Istumme television ääressä etupäässä iltaisin ruokailun jälkeen ja talletamme haluamamme ohjelmat etukäteen. Nautimme samalla lasillisen viiniä tai juomme olutta tai japanilaista sakea, mutta emme koskaan juopumiseen saakka. Iloitsemme siitä että harrastuksemme ovat paljossa yhteisiä, aamupäivällä kasvimaan hoitoa, iltapäivällä mahjong-peliä. ja  molemmat pidämme samantyyppisistä TV ohjelmista.

Matkustamme maailman ympäri myös kirjojen avulla, Sachiko japaniksi ja minä suomeksi.

Toisinsanoen, televisio ja kirjat tarjoavat meille molemmille aivan riittävästi ajanvietettä ja harrastamista ikääntymisestä huolimatta.

Blogi No 51 Jälleen syöpäpotilaaksi sairaalaan

Pelko virtsarakon syövän uusiutumisesta osoittautui aiheelliseksi. Tänään kävimme Ofunan keskussairaalassa kolmen kuukauden välein suoritettavassa tarkastuksessa, jossa virtsarakkoon työnnetään kamera, joka paljastaa mahdolliset uudet syöpäkasvaimet. Maaliskuussa rakko oli puhdas kaikista kasvaimista ja ehdin jo toivoa että syöpä ei enää uusiudu. Mutta tänään rakosta löytyi kolme syöpäpesäkettä jotka voidaan poistaa sieltä vain höyläysleikkauksella, kuten ensimmäisellä kerralla joulukuussa. Edessä on siis jälleen noin viikon pituinen sairaalareissu.

Sachiko seurasi vieressäni rakon kuvausta ja lääkäri totesi heti että valitettavasti on edessä uusi leikkaus.

Tänään suoritettiin leikkausta silmälläpitäen useita kokeita, otettiin virtsanäyte, verinäytteitä, röntgenkuvaus, sydänfilmi ja monia muita, niihin meni puoli päivää. Onneksi Sachiko on aina mukana ja tulkitsee minulle jos en itse heti ymmärrä erikoissanastoa.

Saamme kuulla kokeiden tulokset lääkäriltämme  viikon päästä ja samalla joudumme täyttämään useita lomakkeita sairaalaan menoa varten.

Pääsen sairaalaan 4.7 ja leikkaus suoritetaan seuraavana päivänä. Jos kaikki menee hyvin, pääsen sairaalasta noin viikon päästä leikkauksesta, juuri sopivasti ennen  Kochin, Airin ja Aoton saapumista kesälomalle Japaniin. He saapuvat 13.7 ja viipyvät Japanissa kaksi viikkoa, yhden viikon Aoton molempien isovanhempien luona. Odotamme innolla Aoton tapaamista, se auttaa kestämään tämän syöpäpotiaalksi joutumisenkin. Merkillinen yhteensattuma oli muuten sekin, että Aoto syntyi joulukuussa samaan aikaan kuin olin sairaalassa.

Leikkaus sinänsä ei minua peloita, se suoritetaan kokonaispuudutuksella ja edellisellä kerralla olin koko ajan unten mailla, heräsin vasta leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen ja sairaalassa olon kustannuksetkin ovat vähäiset koska sairausvakuutus kattaa niistä suurimman osan.

Säälittää vain Sachikon puolesta kun hän joutuu huolehtimaan minusta niin paljon, tälläkin kertaa hän tulee käymään sairaalassa joka päivä ja siinä ohessa hoitaa myös Meriä silloin kun hän ei ole koulussa. Sachiko ei kyllä koskaan valita eikä ilmaise sanoin huoltaan minun sairaudesta. Hän rakastaa minua ja haluaa pitää minusta huolta myöskin aviovaimon ominaisuudessa. Minäkin rakastan häntä mutta en pysty tässä vaiheessa mitenkään osoittamaan hänelle samanlaista huolenpitoa.

Oman syövän ansiosta ymmärrän nyt paremmin niitä jotka joutuvat taistelemaan oman syöpänsä voittamiseksi. Tänään seurasin sivusta toisten potilaiden asennoitumista sairauteensa, joka oli nähtävästi useilla sama kuin minulla, koska olivat tutkittavana samalla osastolla. Useimmat olivat miehiä, iäkkäitä kuten minä, ja lähes kaikilla oli vaimo tai lähisukulainen mukana tukemassa ja avustamassa. Osaston lääkärit ja muu henkilökunta suhtautuvat tehtäviinsä suurella huolella ja kohtelevat potilaita hyvin ystävällisesti.

Tänään olin aluksi järkyttynyt syövän uusiutumisesta, mutta varsin pian pääsin kuitenkin tasapainoon ja tätä kirjoittaessa yritän jo uskoa että syöpä on minulle annettu koetinkivi, joka avaa minulle uusia näköaloja ihmisenä olemiseen.

Blogi No 49 Hirvittävä lapsen rääkkäystapaus

Jo viikon ajan televisiouutisissa on kuvailtu viisivuotiaan Yua nimisen tytön  kuolemaan johtanutta kaltainkohtelua, jota hänen vanhempansa olivat harjoittaneet usean vuoden ajan.

Lasten pahoinpitely on Japanissa suuri ongelma ja poliisin ja lastensuojeluvirastojen tietoon tulee vuosittain yli satatuhatta pahoinpitelyepäilyä ja lukumäärä kasvaa yli 20 prosentin vuosivauhdilla. Pahoinpitelyn seurauksena kuolee yli 50 lasta joka vuosi.

Yuan tapaus on herättänyt suurta huomiota erikoisesti siksi että hänen kodistaan löydettiin hänen itsensä kirjoittama viesti vanhemmilleen.

Sen sisältö oli seuraavanlainen:

” Lupaan tästä päivästä alkaen tehdä parhaani ilman isän ja äidin käskyjä. Siksi pyydän että annatte minulle anteeksi. En enää koskaan tee sellaista ilkivaltaa kuin tähän saakka. Antakaa minulle anteeksi.”

Poliisin tutkimusten mukaan vanhemmat olivat pitäneet hänet jo pitemmän aikaa suljettuna kotiin ja antaneet hänelle ruokaa usein vain kerran päivässä. Kuolinhetkellä Yuan paino oli vain 12 kg. Hänellä oli pahoinpitelyn jälkiä kaikkialla ruumiissaan. Lastensuojeluviranomainen kävi heidän kotonaan mutta vanhemmat eivät sallineet hänelle Yuan tapaamista. Äiti selitti kuulusteluissa ettei hän halunut viedä Yuata edes lääkäriin koska pelkäsi että pahoinpitely paljastuisi.

Aikaisemmin naapurit olivat ilmoittaneet pahoinpitelystä poliisille ja lastensuojeluviranomaisille ja Yua oli otettu tilapäisesti suojeluviraston huostaan, mutta todistusaineiston riittämättömyyden johdosta hänet oli päästetty takaisin kotihoitoon.

Vertailun vuoksi katselin netistä tietoja lasten pahoinpitelystä Suomessa. Niiden mukaan Suomessa kuolee vuosittain 15 lasta kaltainkohtelun seurauksena. Väkilukuun verrattuna se on suurempi kuin Japanissa.

Minua tämä tapaus järkytti nimenomaan siksi kun viisivuotias Yua pystyi kirjoittamaan ylläolevan viestin vanhemmilleen. Normaalisti viisivuotiaat Japanissa vasta aloittelevat japaninkielen kirjoittamista, aluksi vain tavukirjoituksella, mutta Yuan viesti osoittaa selvästi että hän pystyi ilmaisemaan ahdinkonsa niin taitavasti oma-aloitteisesti, ja niin nuorena.

Yuan isä on 33 vuotias ja äiti 25 vuotias. Heillä  on myös vuoden vanha poika, jonka he olivat usein ottaneet mukaansa asioilla käydessään, mutta Yua jätettiin aina kotiin. Yuan vanhempien kasvoja televisiossa katsellessa mieleen nousee syvä suuttumus heitä kohtaan, vaikka en voi tietää mikä sai heidät kohtelemaan omaa tytärtään niin raukkamaisesti.

Toisaalta, mieleen nousee myös Jeesuksen sanat syntiselle naiselle:

”Joka teistä on syytön, heittäköön ensimäisen kiven.”

Blogi No 50 Kylmä sota jatkuu Korean niemimaalla

Trumpin ja Kimin huippukokous Singaporessa eilen oli asiantuntijoille pettymys, vaikka Trump yrittää uskotella että se oli alkusoitto rauhalle Korean niemimaalla.

Kim vaikutti erittäin tyytyväiseltä koska oli vihdoinkin saanut Trumpin neuvottelupöydän ääreen. Trump suostui neuvotteluun todennäköisesti siksi että se on hyvää mainosta hänelle kongressin välivaaleja silmälläpitäen.

Trump ja Kim allekirjoittivat asiakirjan, jossa he lupaavat tehdä parhaansa ydinaseettoman Korean niemimaan toteuttamiseksi. Mutta se on vain ylimalkainen lupaus ilman mitään konkreettisia suunnitelmia. Trump lupaa siinä turvata Pohjois Korean nykyisen hallitusmuodon, jossa Kim on diktaattorin asemassa.  Trump lupasi myöskin lopettaa sotaharjoitukset, joita Etelä-Korea ja Yhdysvallat ovat suorittaneet vuosittain Koreassa. Käytännössä se merkitsee sitä että Yhdysvallat joutuu poistamaan kolmenkymmenen tuhannen sotilaan asevoimansa Etelä Koreasta, koska sopimus koskee koko Korean niemimaata, eikä yksistään Pohjois Koreaa.

Korealaiset toivovat hartaasti Etelän ja Pohjoisen yhdistämistä, mutta se edellyttäisi yhteistä hallitusmuotoa, ja siinä tapauksessa Kim joutuisi luopumaan dikatuurisesta hallituksestaan.

Järkevästi ajatellen eilinen huippukokous oli suurta teatteria eivätkä asiantuntijat usko että se johtaa todelliseen rauhaan Koren niemimaalla.

Japanissa iloittiin siitä että Trump oli lupauksensa mukaan ottanut esille myöskin Pohjois Koreaan siepattujen japanilaisten palauttamisen, vaikka se on varsinaisesti Japanin ja Pohjois -Korean välinen kiistakysymys, ja hän sanoikin, että se täytyy ratkaista asianomaisten maitten kesken. Pääministeri Abe sanoi eilen toistamiseen että hän haluaa neuvotella siitä henkilökohtaisesti Kim diktaattorin kanssa. Japani toivoo siepattujen palauttamista enemmän kuin ydinaseongelman ratkaisua. Minä en usko että tämäkään toive toteutuu.

Korean niemimaalla vallitsee edelleen sotatila ja rauhan solmimiseen vaaditaan kaikkien sodanaikaisten osapuolien sopimusta ja sen toteuttamiseen on vielä monia esteitä.

Vielä eilisen huippukokouksen jälkeenkään Abe ei usko Kimin lupauksiin, koska Pohjois Korea on rikkonut vastaavat ydinaseista luopumislupauksensa useita kertoja aikaisemminkin.

Minä olen edelleen sitä mieltä, että ydinaseita omistavilla valtioilla ei ole oikeutta vaatia Pohjois-Koreaa luopumaan ydinaseistaan, niin kauan kuin he itse eivät ole valmiita luopumaan omistaan. Ja siitä syystä kylmä ydinasesota tulee jatkumaan maailmassa hamaan tulevaisuuteen. Se ei kuitenkaan vaikuta suoranaisesti meidän tavallisten kansalaisten elämää koska se tapahtuu onneksi vain poliittisella tasolla. Todennäköisesti suurin vaara piilee siinä, että joku terroristijärjestö saa ydinaseita käsiinsä ja käyttää niitä ennalta arvaamatta. Valtioiden välinen ydinsota on epätodennäköisempi, toivottavasti.

Blogi No 48 Tulevaisuus on luonnossa

Kitakaruizawassa luonnonläheistä bisnestä harjoittava ystäväni julkaisi toukokuussa toimintaansa esitelevän kirjan nimellä ”The future is in nature” ( tulevaisuus on luonnossa ) ja lähetti sen myös minulle. Tuttavuutemme Makoto Fukushimaan ja hänen vaimoonsa Akemiin sai alkunsa 12 vuotta sitten kun he pyysivät minut puhujaksi yhtiönsä  järjestämään kokoukseen. Sen jälkeen olemme viettäneet kahtena vuonna ikimuistettavan kymmenen päivän kesäloman heidän ylläpitämällä ”Sweet Grass” leirialueella, joka on kymmenen hehtaarin laajuinen ja voi majoittaa yli tuhat leiriytyjää leirialueen mökkeihin ja telttoihin. Jounin poika Tino on ollut siellä kahtena kesänä avustamassa leirin työntekijöitä. Elokuussa Makoto ja Akemi vierailevat  Suomessa ja Tino on lupautunut heidän oppaakseen ja tulkikseen.

12 vuotta sitten pitämässäni luennossa esittelin kuulijoilleni Luomu-käsitettä luonnonmukaisena elämänmuotona ja luonnon kanssa harmoniassa elämisenä. Makoto kiinnostui luomusta siinä määrin että otti sen oman yhtiönsä toimintaperiaatteeksi. He rakensivat leirialueen läheisyyteen ”Luomu metsän” jossa toimii  nykyään Luomu-kahvila, leikkipuisto kiipeilyratoineen jne.

”The future is in nature” kirjassaan Makoto esittelee Luomua etupäässä luonnonmukaisena elämänmuotona, mutta kertoo samalla että siihen sisältyy myös luonnonmukainen viljely ja luomutuotteet.

Olen kiitollinen Makotolle siitä että hänen ansiostaan luomu tunnetaan nyt myös Japanissa luontoa suojelevana ja luonnon läheisenä toimintamuotona, joka tarjoaa mahdollisuuden kokea luonnossa oleminen virkistävänä ja mieltä rauhoittavana elämyksenä.

Kitakaruizawa muistuttaa ilmastollisesti Suomen luontoa. Se sijaitsee 1100 metriä merenpinnan yläpuolella ja vuodenajat ovat samanlaatuisia kuin Suomessa. Kesä on lyhyt ja viileä, talvella lumi peittää maan puolenvuoden ajan ja lämpötila laskee usein 25 pakkasasteeseen.

Kitakaruizawaan on rakennettu runsaasti kesämökkejä etupäässä Tokiossa asuvien virkistyspaikoiksi.

Kitakaruizawan naapurialueena on Karuizawa joka on vielä suurempi lomanviettokaupunki, mutta sijaitsee noin 300 metriä matalammalla alueella ja ilmasto on siellä lauhempi, mutta silti viileä kesällä.

Luomu-sanaa ei ole käännetty japaniksi, mutta se voidaan tietysti kirjoittaa japanilaisella tavukirjoituksella. Netistä löytyy melko runsaasti tietoa luomusta klikkaamalla ”Luomu” sanaa. Valtaosa aineistosta on kuitenkin vielä Makoto Fukushiman tai allekirjoittaneen tuottamaa.

Hartaasti toivon että Makoto ja Akemi saavat tilaisuuden tutustua Luomuun Suomessa elokuussa tapahtuvan  vierailunsa yhteydessä.

P.S

Kitakaruizawa oli myöskin ehdolla japanilaisen Muumin laakson paikaksi, mutta lopulta he päättivät rakentaa sen lähemmäksi Tokiota.

Mail this page